Siirry pääsisältöön
""

Sokean pisteen käsikirjoitus- ja taustatiimi on viime kuukaudet perannut läpi Helsingin kuntapolitiikkaa ja etenkin viime syksystä alkaen kuumana käynyttä keskustelua koulutusleikkauksista.

Sanasota kulminoituu siihen, että vihreät ja demarit väittävät kiihkeästi että mitään leikkauksia helsinkiläisten lasten ja nuorten palveluihin ei ole tehty, vasemmistoliitto väittää, että on.

Sunnuntaisen vaalipäivän kunniaksi tiivis jötkäle koulutusleikkauksiin liittyvistä väitteistä ja faktoista.

Rakkautta äänestämiseen!

T. Susanna, Jari ja Satu

Muun muassa nämä kysymykset ja väittämät ovat askarruttaneet ihmisiä tämän puoli vuotta kestäneen episodin aikana:

Olivatko syksyllä 2020 käydyissä budjettineuvotteluissa sovitut koulutusmäärärahat leikkaus vai panostus?

Palveluiden käyttäjän näkökulmasta budjettia voi pitää perustellusti leikkaavana.

”Budjetti on edelleen hyvin tiukka ja joitain tuottavuus­toimenpiteitä joudumme tekemään”, toteaa Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen Helsingin Sanomien haastattelussa marraskuussa, ja vahvistaa vasemmiston laskelman noin 26 miljoonan euron säästötarpeista olevan oikeansuuntainen.

Aivan näin yksinkertaista keskustelu ei ole kuitenkaan ollut. Syynä on se, että eri puolueet ovat asettaneet aivan eri kohtaan lähtöpisteen eli sen mitä lukua halutaan verrata.

Jos lähtöpisteeksi valitsee edellisen vuoden kasvatuksen ja koulutuksen toimialan budjetin, niin rahamäärä todella kasvoi. Summa kasvoi absoluuttisesti edellisvuoteen nähden lähes 32 miljoonalla eurolla. Tällä tavoin laskettuna koulutukseen on satsattu Helsingissä jopa 170 miljoonaa euroa lisää pian päättyvän valtuustokauden aikana. Kuulostaa suurelta summalta! Se ei ole kuitenkaan koko totuus.

Absoluuttisen summan kasvaminen ei nimittäin vielä kerro mitä kaupunki tuolla rahasummalla pystyy tuottamaan. Koska hintataso ja Helsingin asukasluku kasvavat joka vuosi, samojen palvelujen tuottaminen alati suuremmalle joukolle ihmisiä tulee jatkuvasti kalliimmaksi. Sen vuoksi kaupungin budjetoinnissa arvioidaan aina tulevan vuoden väestönkasvulle ja hintojen nousulle jokin prosenttiluku. Hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että tuon prosenttiluvun verran kaupungin menojen tulisi kasvaa, jotta samat palvelut voidaan kattaa jatkossakin. Tämä väestönkasvulla ja hintojen kehityksellä korjattu summa on palveluja käyttävän ihmisen näkökulmasta ehkäpä mielekkäämpi lähtöpiste.

Kaupungilla on kuitenkin budjetteja laadittaessa käytössään niin sanottu tuottavuustavoite, jolla pyritään hillitsemään menojen kasvua. Se leikkaa väestön ja hintojen kasvusta saatavaa lukua puolella prosenttiyksiköllä pienemmäksi. Sen verran kaupunki on pakotettu ”tehostamaan” palvelujaan, joka vuosi. Tämä tuottavuustavoite on kirjattu kaupunkistrategiaan. Strategia on pohja, joka ohjaa tavoitteiden toteutumista käytännön tasolla.

""

Torpparinmäen peruskoulu, Ylä-Fallin tie 54. Kuva Merja Wesander / helsinkikuvia.fi

Kasvatus- ja koulutuslautakunnassa käsiteltiin viime syyskuussa toimialan talousarvioesitystä. Esityksen mukaan toimialan budjetti kasvaisi 20 miljoonalla eurolla edellisestä vuodesta. Talousarvioesitys herätti lautakunnassa närää. Kokoomuksen apulaispormestari Pia Pakarinen teki vastaesityksen, jota vihreiden Emma Kari kannatti. Lautakunnan yksimielisesti hyväksymässä vastaesityksessä talousarvioesitykseen lisättiin oheinen huomautus:

”Lautakunta katsoo, että toimialan talousarvioesityksen 2021 määrärahat ovat riittämättömät tavoitteiden mukaisen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestämiseen eikä tuottavuustoimenpiteistä ole riittävästi tietoa päätöksenteon pohjaksi. Tuottavuustoimien tarvetta arvioidaan valtuustoryhmien neuvotteluissa.”

Lautakunta siis arvioi, etteivät toimialalle budjetoidut rahat sellaisenaan riitä.

Pari viikkoa myöhemmin, lokakuussa 2020, pormestari Jan Vapaavuori toi julki oman talousarvioesityksensä, jossa tuota lautakunnan jo liian pieneksi katsomaa budjettia leikattiin vielä yli 12 miljoonalla eurolla lisää. Tämän paperin pohjalta kaupunginhallituksessa istuvat valtuustoryhmät eli kokoomus, vihreät, sdp, vasemmistoliitto, perussuomalaiset ja rkp aloittivat budjettineuvottelut.

Puolueet lähtivät neuvotteluihin tilanteessa, jossa koulutuksen budjetti oli jo 12 miljoonaa euroa alle sen tason, jonka lautakunta oli yksimielisesti katsonut riittämättömäksi. Vihreille tämä pormestarin leikkausesitys vaikuttaisi olevan se lähtöpiste, jonka päälle tulevat eurot puolue on laskenut olevan ”lisäpanostuksia” koulutukseen.

Budjettineuvotteluissa vasemmistoliitto olisi puolestaan halunnut koulutukseen yhteensä 68 miljoonaa euroa lisää verrattuna pormestarin esitykseen. Puolueen mukaan summasta 48 miljoonaa olisi mennyt tuottavuustoimien eli leikkausten, kuten Helsinki-lisän poiston ja ryhmäkokojen kasvattamisen, perumiseen. Vasemmistoliitolle lähtöpisteenä näyttäisi olevan tilanne, jossa tuottavuustoimia ei tarvitse tehdä. Vasta sen päälle tulevat lisäeurot olisivat siis varsinaisia koulutuspanostuksia.

Lopulta budjettisopu syntyi ilman vasemmistoliittoa ja perussuomalaisia. Kokoomus, sdp, vihreät ja rkp sopivat pormestari Vapaavuoren pohjaesityksen päälle 22 miljoonan euron lisäyksestä. Se on noin 10 miljoonaa euroa sen tason päälle, mikä lautakunnassa oli katsottu riittämättömäksi. Lisäyksestä huolimatta tuottavuustoimia jäi budjettisovun myötä jäljelle noin 26 miljoonan euron edestä.

Näitä tuottavuustoimia ovat muun muassa:

  • perusopetuksessa jako- ja kerhotuntien sekä samanaikaisopetuksen vähentäminen, ryhmäkokojen kasvattaminen, ja tuntimäärien mahdollinen vähentäminen vastaamaan perusopetusasetuksen vähimmäisvuosiviikkotuntimääriä.
  • ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen osuuden kasvattaminen sekä ei-vetovoimaisten tutkintojen tarjoamisen vähentäminen
  • vapaan sivistystyön opetustarjonnan kohdentaminen ja tuotantotapojen kehittäminen
  • kotihoidon tuen kuntalisästä eli ns. Helsinki-lisästä luopuminen. Tämä kohta rajattiin neuvotteluissa koskemaan vain yli 1-vuotiaita lapsia.

Lopputulos: vaikka budjettineuvotteluissa absoluuttinen rahamäärä kasvoi, se johti silti leikkauksiin.

Palautettiinko koulujen rahat nyt keväällä ja kesällä kasvatuksen ja koulutuksen lautakunnan budjettiylityksessä?

Osa rahoista palautettiin. Asiasta käytiin lautakunnan kokouksessa 13. huhtikuuta kolme äänestystä, joissa ensimmäisenä olivat vastakkain suurin (vasemmistoliiton) ja pienin (kokoomuksen) ehdotus, jonka jälkeen voittaneesta kokoomuksen ehdotuksesta äänestettiin vastakkain vihreiden keskitien vastaehdotuksen kanssa, jonka jälkeen voittaneesta keskitien vastaehdotuksesta äänestettiin vastakkain esittelijän alkuperäisen, euromäärältään kaikkein pienimmän ehdotuksen kanssa.

Kokoomuksen ylitysehdotus noudatteli virkamiesten esitystä ja oli maltillisin, noin yhdeksän miljoonaa euroa. Ehdotusta kannattivat vain kokoomus itse ja RKP.

Vasemmistoliiton ehdotus oli suurin, 27 miljoonaa euroa. Sillä olisi palautettu kaikki leikatutut rahat, mukaan lukien Helsinki-lisän leikkaus yli 1-vuotiaden lasten perheiltä, ja laitettu päälle 7,9 miljoonaa euroa epidemian välillisten vaikutusten paikkaamiseksi. Ehdotusta kannattivat vain vasemmistoliitto ja perussuomalaiset. Vihreät ja demarit äänestivät tyhjää.

Vihreiden ehdotus, 17,5 miljoonaa sai lopulta eniten kannatusta. Sillä korvataan osa leikkauksista mutta vielä jää leikattavaa noin viisi miljoonaa. Vihreiden lisäksi keskivälin ehdotusta kannattivat kaikki muut valtuutetut ja puolueet, lukuun ottamatta perussuomalaisia ja yhtä kokoomuksen valtuutettua, jotka äänestivät tyhjää.

Saavatko koulut nyt lisää rahaa koronan aiheuttaman oppimisvajeen korjaamiseksi?

Koulujen lisärahoitus ei tuo varsinaisesti lisää rahaa kouluille verrattuna viime vuoteen.

Syksyllä budjettisopuun osallistuneet puolueet leikkasivat koulujen perusrahoituksesta. Nyt saatavien lisäbudjetin rahojen kohdentuminen on vielä epäselvää. Todennäköisesti rahoilla paikataan perusopetukseen jääneitä aukkoja. Koulut esimerkiksi voivat palkata takaisin erityisopettajia ja apuopettajia siihen samaan perusopetustyöhön jota he tekivät viime lukuvuonnakin. Ilman lisäbudjettia he olisivat jääneet palkkaamatta.

Suuri osa koronan aiheuttamista tuhoista liittyy oppimisvaikeuksiin, joiden korjaamiseksi lisäbudjetti palauttaa tilanteen lähelle nollatasoa. Jotta koulut voisivat vastata nimenomaan koronan aiheuttamaan lisätarpeeseen, niiden pitäisi saada rahaa ja sitä kautta opetushenkilökuntaa lisää.

Ammattioppilaitoksiin säästöt kohdentuvat kuten syksyn budjettineuvotteluissa on sovittu. Helsinki-lisän poisto jää voimaan.

""

Kulosaaren kansakoulu (ala-asteen koulu), päiväkoti ja kirjasto. Kuva Matti Huuhka / helsinkikuvia.fi

Miksi pormestari Jan Vapaavuori jarrutteli määrärahojen ylittämistä? Miksi ylitysoikeus ei ole läpihuutojuttu?

Pormestarin viivyttelyyn on monia syitä, taustalla vaikuttanee enemmän pormestarin ärtyneisyys poliittisen tempoiluun ja kova pokka: harva haluaisi heittää näin vakavassa asiassa kapuloita rattaisiin.

Budjettisopu on pyhä allianssi, sen osoittaa myös omertamainen vaikeneminen neuvottelujen ympärillä, jonka olemme huomanneet kevään mittaan haastatteluja tehdessämme.

Vihreiden ja demareiden vaatimuksesta syksyn budjettiin kirjattiin ylitysoikeus ”yllättävien koronamenojen” varalle. Koulujen ongelmat kuten luokkakokojen kasvattaminen ja rahojen vähyys opetushenkilökunnan palkkaamiseen johtuvat kuitenkin siitä, että puolueet leikkasivat viime syksynä opetuksen perusrahoituksesta.

Jos rahaa annetaan käyttöön vähemmän kuin aiemmin, on tuskin “yllättävä koronameno”, jos luokkakoot kasvavat ja mahdollisuudet palkata opetushenkilökuntaa vähenevät. Pandemian aiheuttama oppimisvaje tuo oman lisänsä koulujen paineisiin, ja vaatisi lisärahoitusta.

Toisin sanoen Vapaavuoren tulkinta vaalitemppuilusta on helppo ymmärtää. Ylitysoikeuden käyttö tilanteessa, jossa puolueet itse ovat olleet vielä syksyllä leikkaamassa samoja rahoja on eriskummallista. Lista mittavista tuottavuustoimenpiteistä on matkannut mukana, selkeästi kaikkien puolueryhmien luettavissa, syyskuun 15. päivän kasvatus- ja koulutuslautakunnalle esitellystä talousarvioesityksestä aina budjettisopuun ja joulukuiseen tulosbudjettiin saakka.

Päätösprosessi ylitysoikeuden suhteen vaatii sitä, että pormestari esittelee lautakunnan esityksen kaupunginhallitukselle. Siksi Vapaavuoren oli mahdollista yksin hidastaa päätösprosessia.

Hallituksen tämänviikkoinen päätös menee ensi keskiviikkona vielä kaupunginvaltuustoon, joka tekee asiassa lopullisen päätöksen. Puolueiden valtasuhteiden ja aiempien äänestystulosten perusteella asia jo käytännössä päätetty.

Vasemmistoliitossa budjettiylitykseen on suhtauduttu ristiriitaisesti. Päätös vuoden toimintamenoista tehdään budjettisovun yhteydessä. Vasemmistoliitto on seurannut hämmentyneenä vihreiden ja demareiden halua höllentää rahakukkaron nyörejä vain hetki ennen vaaleja. Koulujen kannalta päätöstä hierotaan hälyttävän myöhään.

Vihreät ja demarit taistelivat, vasemmistoliitto pakeni

Väite on totta vihreille ja demareille, mutta epätotta vasemmistoliitolle. Vapaavuoren äksyily ja viivyttely lisäbudjetin tuomisessa esityslistalle johtuu myös siitä, että poliittiset ryhmät ovat päättäneet yhdessä näistä leikkauksista budjettisovussa.

Taustakeskusteluissa, joita Sokean pisteen tiimoilta olemme eri puolueiden edustajien kanssa käyneet, korostuu halu konsensukseen.

Kaikki puolueet, ehkä perussuomalaisia lukuunottamatta, haluavat lähes hinnalla millä hyvänsä olla mukana budjettisovussa. Se on tärkein ja paras keino saada läpi omia tavoitteita. Hyvän poliittisen kumppanin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ennakoitavuus ja kyky sopia asioista luotettavasti. Siksi Vapaavuori on suhtautunut tyrmistyneesti vihreiden ja demareiden tempaukseen ylittää budjetti vain pari kuukautta ennen vaaleja.

Toisaalta on oltu tyytyväisiä, että edes osa rahoista on palautunut, toisaalta tyytymättömiä, että ei kaikki. Vasemmistoliitto lähti syksyllä budjettineuvotteluista kun kurottavaa oli vielä 20 miljoonaa nollatasoon ja ilmoitettiin, että vain ne jatkavat, jotka ovat valmiit tämän leikkauksen kestämään. Vasemmistoliitto ei jatkanut. Leikkaukset toteutuivat sen suuruisina kuin neuvotteluissa oli ilmoitettu.

Tämän seurauksena puolue jäi sivuun päätöksenteosta ja on joutunut kuulemaan koko kauden kuittailua populismista ja poliittisesta vastuuttomuudesta.

Toisaalta vasemmisto on ollut mukana kaikissa aiemmissa vaalikauden budjeteissa ja jättäytyi pois vasta viimeisestä. Siksi populismisyytösten heittely on ymmärrettävää. Viimeinen vuosi ennen uusia vaaleja on aina sähköinen.

Jos vihreät olisi lähtenyt neuvotteluista, kokoomus olisi leikannut vielä enemmän.

Kokoomus ei olisi voinut leikata lisää ilman vihreitä, koska budjetin taakse ei olisi muodostunut enemmistöä. Vihreät on valtuuston toiseksi suurin puolue. Kaulaa seuraaviin eli demareihin ja vasemmistoliittoon on reippaasti.

Miksi vihreät ja demarit hyväksyivät budjetin?

Taustakeskusteluissa vihreiden kanssa korostuu puolueen halu sopia kokoomuksen kanssa. Vihreillä on tärkeitä investointihankkeita, jotka puolue haluaa saada läpi. Vain osallistumalla budjettisopuun voi saada omia tärkeimpiä päämääriään agendalle. Kokoomus on suurin puolue, vaikka vain hieman.

Vihreät haluaa olla luotettava, kaupungin asioista päättävä hallintopuolue. Vihreiden johtoryhmä ja tärkeimpien tehtävien avainhenkilöt ovat niin sanottuja “realoja”, joille ei ole ongelmallista leikata lapsilta kriisin keskellä. Toisaalta osa on vasemmistolaisemmin suuntautuneita, joille leikkaaminen koulutuksesta ja terveydestä on hankalampaa. Tästä syystä vihreiden viestintä (kuten leikkausten muuttaminen satsauksiksi koulutukseen) on todella sekavaa. Leikkaukset ovat monelle puolueen kannattajalle mutta myös osalle valtuutetuista myrkkyä.

Demareilla on sama päämäärä kuin muilla puolueilla. Omat tärkeät jutut on helpompi saada läpi kun istuu samoissa pöydissä valtapuolueiden kanssa. Ainakin vanhusten ja palkollisten asiat ovat demareiden sydäntä lähellä. Demarit olivat ennen kokoomuksen kanssa Helsingin suurinta valtaa käyttävä puolue. Sittemmin puolue kutistui keskikastiin ja kulkeutuu kulloisessakin asiassa mielellään aina sen kylkeen, joka on vahvin.

""

Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio, Kuusikkotie 3. Kuva Juho Nurmi / helsinkikuvia.fi

Apulaispormestari Nazima Razmyer piti demareiden ryhmäpuheenvuoron marraskuun 2020 kokouksessa, jossa juhlittiin budjettisovun syntymistä. Razmyer piti puheessaan tärkeänä saavutuksena, että vaikka oli kriisi, kaupunki ei ottanut lainkaan velkaa palveluiden rahoittamiseksi.

Veronkorotuksien puolesta puolue ei ole erityisesti lyönyt nyrkkiä pöytään. Helsingin demareita voi ihan hyvällä syyllä määritellä pääministeri Sanna Marinin johtamaa emopuoluetta oikeistolaisemmaksi ja konservatiivisemmaksi.

Analyysi demareista ei perustu taustakeskusteluihin puolueen kanssa, sillä yksikään poliitikko johon otimme yhteyttä ei suostunut edes taustakeskusteluun. Arviot on saatu muilta puolueilta ja taustalähteiltä.

Sekä demarit että vihreät ovat kiivaasti väittäneet, että he eivät ole olleet mukana leikkaavassa budjetissa. Tämä selittynee sillä, että suuri osa kummankin puolueen äänestäjäkunnasta kavahtaa leikkauksia lapsiin ja opetukseen.

Virkamiehet ovat epäpäteviä ja ilkeitä, siksi koulutuksesta leikattiin ja ylitysoikeus junnaa päätöksenteon rattaissa.

Väitteeseen törmää siellä täällä sosiaalisessa mediassa. Se on hämmentävä, koska virkamiehet ovat esitelleet leikkauslistan alusta asti lähes samanlaisena kuin se lopulta toteutui. Lista otettiin käyttöön kokoomuksen, RKP:n, Nyt-liikkeen, vihreiden ja demareiden poliittisella päätöksellä. Virkamiehet eivät keksi leikkauksia päästään. Heille annetaan tehtäväksi etsiä sopeutustoimia.

Lisäksi valtuusto itse aina istuntokauden alussa laatii valtuustostrategian. Myös nyt väistyvät valtuusto on strategiassa päättänyt, että joka vuosi Helsinki leikkaa puoli prosenttia kuluistaan, “tuottavuustoimenpiteenä”. Siksi yksikään valtuutettu ei voi – eikä vasemmistoliitto puolueena – voi lopulta pestä käsiään leikkauksista.

Helsinki leikkaa aina, ainakin niin kauan kuin automaattinen menoleikkuri on kirjattu kaupungin strategiaan.

On ihan ymmärrettävää, että virkamiehet vastustivat yksituumaisesti ylitysoikeuden käyttöä. Sen perusteet ovat epäselvät ja ne sotkevat päätöksenteon prosesseja. Virkamiehet syystä pelkäävät, että ylitysoikeuden epäselvä käyttö johtaa kierteeseen, joka häiritsee kaupungin hallinnon vaalimaa määrärahojen käytön ennakoitavuutta.

Päätös nyt keväällä lisätä koulujen rahoitusta johtui parantuneesta taloustilanteesta. Syksyllä budjettia sopiessa ei vielä tiedetty miltä tulevaisuus näyttää.

Kriisi on varmasti vaikuttanut päätöksentekoon ja tuonut siihen varovaisuutta. Kuitenkin kaupungin tuloksen reilu ylijäämäisyys on ollut päättäjien tiedossa läpi koko päätösprosessin.

Syksyllä budjettiväännön aikaan jo tiedettiin, että Helsinki pärjää ihan hyvin. Silloin ylijäämää oli tiedossa noin 250 miljoonaa euroa. Keväällä ylijäämän suuruus tarkentui 500 miljoonaksi. Molemmat ylijäämät ovat suuria verrattuna koulutusleikkauksiin ja Helsinki-lisän poistoon. On huomattavaa, että marraskuisessa kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa budjettisovusta keskusteltiin, monet valtuutetut puoluekentän eri laidoilta kehuivat kilpaa sitä, kuinka hyvin, jopa ”törkeän hyvin”, Helsingillä menee.

Joissakin taustakeskusteluissa nousi esiin, että lapsista säästettiin vähän niin kuin varmuuden vuoksi, koska tulevaisuus näytti epävarmalta.

Tämän argumentin järjellisyydestä voi toki olla montaa mieltä.

Saavatko koulut rahat ajoissa?

Tähän ei toistaiseksi ole varmaa vastausta, ja syksy näyttänee käytännössä, mitä ees-taas veivaaminen ja oppimisvajeen paikkaamiseen tarkoitetun lisätuen puute tarkoittaa kouluissa. Koulujen toiminnan suunnittelussa ennakoitavuus on ensiarvoisen tärkeää. Päätöksenteon tempoilevuus voi näkyä opettajien rekytointiprosessin viivästymisenä ja opetuksen suunnittelun vaikeutumisena.

”Tuottavuustavoitteet ovat jonkin verran vähentäneet määrärahoja, joka on vaikuttanut rekrytointiin”, Pohjolainen sanoo Seuran haastattelussa toukokuussa.

”Budjetti on tiukka, joten nyt ei voi palkata ketään syksyksi. Kyllä tästä seuraa, että opettajia on kymmeniä vähemmän syksyllä”, Helsingin kaupungin yleissivistävien opettajien pääluottamusmies Jaana Alaja kertoo samassa artikkelissa.

Vähintäänkin leikkauksiin varautuminen on tuottanut merkittävän määrän turhaa työtä, kun koulut ovat valmistelleet budjettejaan ja päättäneet niistä kesäkuun alussa epätietoisuuden vallitessa – ennen ylitysoikeudesta päättävää valtuuston kokousta. On silti tietysti parempi, että koulujen määrärahat saatiin lähes palautettua lähtötasolle, kuin että kaikki leikkaukset olisivat jääneet voimaan.