Pääohjaajan blogi: Demokratian jälkeisestä aikakaudesta

Kuinka elää maailmassa, joka päivä päivältä tuntuu murenevan jalkojen alta? Yksi konsti on koettaa katsoa asioita kylmän viileästi.

Yhdysvalloissa on noussut valtaan äärioikeistolainen, autoritaarinen hallinto, joka on luonteeltaan jonkinlainen outo yhdistelmä valtion rakenteiden hävittämiseen tähtäävää ultraliberalismia ja kristittyä uskonnollista fundamentalismia maustettuna uusfasismilla sekä valkoisen ylivallan kannattajilla.

”Tältä näyttää todellinen johtajuus.” Elon Musk

Autoritaaristen hallintojen keskeinen ominaisuus on pyrkiä vahvistamaan itseään tukemalla toisia samankaltaisia hallintomuotoja – mahdollisista keskinäisistä erimielisyyksistä välittämättä. Todellisiksi vastustajikseen ja itseensä kohdistuviksi uhiksi ne kokevat vapaat demokratiat. Tämän vuoksi ei ole mitään ihmeellistä siinä, että Trumpin puheissa Zelenskyi on diktaattori, ei suinkaan Putin. Tai siinä, että Trumpin mielestä sodan aloitti Ukraina, eikä suinkaan Venäjä. Tai siinä että Elon Musk twiittaa kuvan Venäjän neuvotteluryhmän saapumisesta Riadiin tekstillä: ”Tältä näyttää todellinen johtajuus.”

Sama asia tuli selväksi myös varapresidentti Vancen taannoisesta puheesta Münchenin turvallisuuskonferenssissa: Euroopan tulevaisuutta ei suinkaan uhkaa Venäjä, vaan eurooppalaisten oma halu pitää kiinni demokraattisesta yhteiskuntamuodostaan ja suojella sitä autoritaarisia voimia vastaan. Venäjän manipuloimia vaaleja ei saisi kyseenalaistaa, vihapuhetta ei saisi rajoittaa eikä sellaisia kiusallisia käsitteitä kuin ”disinformaatio” saisi lainkaan käyttää – onhan kysymyksessä vain toinen, tasa-arvoinen mielipide. Nämä ovat kaikki äärioikeiston normaaleja puheenaiheita. Närkästyksen ohella puhe herätti Euroopassa myös paljon myötämieltä, kiirehtihän sitä ylistämään muun muassa valtiovarainministerimme Riikka Purra.

Euroopasta halutaan Unkari.

Sekä Musk että Vance ovat tehneet kovasti työtä myötävaikuttaakseen siihen, että äärioikeistolainen ja venäjämyönteinen AfD-puolue menestyisi äskettäin pidetyissä Saksan liittopäivävaaleissa. Eikä menestys huono ollutkaan. 20,8% äänisaaliilla AfD, jonka pääsyä pelkkään kuntapolitiikkaan aikanaan kovasti kammoksuttiin, on nyt selvällä marginaalilla Saksan toiseksi suurin puolue. Vaikka AfD ei vielä valtaan pääsekään, näyttää selvältä, että ainakin tässä suhteessa Venäjän ja Yhdysvaltain nykyhallinnon päämäärät ovat yhteneväiset: demokratiaa halutaan heikentää ja autoritaarista valtaa tukea myös Euroopassa. Euroopasta halutaan Unkari.

Talousoikeisto sulkee silmänsä vihalta ja rasismilta, äärioikeisto hyväksyy hiljaa köyhien kurittamisen.

Venäjältä kukaan ei ole odottanutkaan kansanvaltaa. Kremlin ideologien julki lausuttu päämäärä on jo 2010-luvulta lähtien ollut tukea ja rahoittaa eurooppalaisia autoritaarisia liikkeitä niin kauan, kunnes Eurooppa hajoaa keskenään riiteleviksi fasistiksi valtioiksi. Mutta kuinka Amerikka, maailman ensimmäinen moderni demokratia, on onnistunut luisumaan tähän pisteeseen? Totta puhuen tässäkään tarinassa ei ole mitään uutta: vuosikymmeniä jatkunut palkkastagnaatio, keskiluokan köyhtyminen, palvelujen, koulutuksen ja terveydenhuollon rapautuminen, tuloerojen yhä räikeämpi kasvattaminen ja kollektiivisen tulevaisuudenuskon katoaminen johtaa katkeruuden, kaunan ja vihan politiikkaan – jatkuvaan kriisiin, johon syyllisiksi löydetään maahanmuuttajat, työttömät, vasemmisto ja liian iso valtio. Juuri tässä näkyy uusliberalismin ja autoritaarisen äärioikeiston epäpyhä liitto: taloudellinen oikeisto saa mielin määrin purkaa valtion rahoittamia palveluja, kun taas äärioikeisto saa luvan rauhassa syyttää vähemmistöjä ja perinteistä poliittista konsensusta. Talousoikeisto sulkee silmänsä vihalta ja rasismilta, äärioikeisto hyväksyy hiljaa köyhien kurittamisen.

Seurauksena on pahan kehä, jossa leikkausten aiheuttama syrjäytyminen ja näköalattomuus lisääntyy, mikä puolestaan lisää kaunan politiikkaa ja äärioikeiston kannatusta entisestään. Kuten tässäkin blogissa on joskus aiemmin mainittu, demokratia ja tulonjakoa ylläpitävä, vahva valtio on ainoa keino edes jossain määrin pitää raha ja valta erillään toisistaan – ilman demokratiaa ne ovat yksinkertaisesti sama asia. Tässä mielessä on aivan ymmärrettävää, että ne yksilöt, joille on kertynyt valtava määrä pääomaa, pyrkivät hävittämään kasvavan valtansa tiellä olevat demokraattiset esteet ja korjaamaan järjestelmää suuntaan, joka lisää kasautumisilmiötä entisestään.

”En enää usko, että vapaus ja demokratia ovat keskenään yhteensopivia” Peter Thiel

Hyvänä esimerkkinä tästä ajattelusta lienee tekno-oligarkki, pääomasijoittaja ja poliittinen aktivisti Peter Thiel. ”En enää usko, että vapaus ja demokratia ovat keskenään yhteensopivia”, hän linjaa kuuluisassa ja paljon siteeratussa esseessään The Education of a Libertarian vuodelta 2009.

Thielin ajattelussa demokratia ei siis suinkaan toimi vapauden takaajana vaan päinvastoin rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan toimia ja käyttää suunnattoman pääoman hänelle suomaa valtaa niin kuin parhaaksi näkee. Thiel, joka on yksi republikaanisen puolueen suurimpia rahoittajia ja varapresidentti Vancen entinen työnantaja, tuskin näkee itseään minään pahantahtoisena hallitsijana – ideologiaan kuuluu, että ne muutamat harvat yksilöt, jotka ovat kyenneet keräämään omaisuuden, jonka rinnalla monien valtioiden budjetit kalpenevat, ovat myös älykkäimpiä ja pätevimpiä arvioimaan, mikä on asioiden kokonaisuudelle hyväksi ja mikä ei. Valtiot muuttuvat yhtiöiksi, pääoma korvaa poliittisen päätöksenteon.

Mihin asti Yhdysvallat on valmis menemään autoritaarisuuden tiellä, jää nähtäväksi.

Mihin asti Yhdysvallat on valmis menemään autoritaarisuuden tiellä, jää nähtäväksi. Tähän mennessä vastavoimat ovat olleet tavattoman heikkoja. Trump ja Musk riisuvat aggressiivisesti liittovaltion rakenteita, jakelevat tuomioistuimien laittomiksi toteamia päätöksiä ja keskustelevat avoimesti heitä vastustavien tuomareiden erottamisesta. Republikaaninen puolue näyttää olevan kokonaan Trumpin taskussa, demokraattien kannatus on pohjalukemissa. Trump on jo nimittänyt puolustusministeriön, armeijan ja tiedusteluelinten johtoon itselleen uskolliset henkilöt. Syytteeseen häntä ei voi korkeimman oikeuden hänelle myöntämän syytesuojan vuoksi asettaa.

Trump tuskin tulee luopumaan vallasta vapaaehtoisesti. Republikaanisen puolueen sisältä väläytellään jo avoimesti Trumpin jatkokauden mahdollisuutta – se on toki laitonta, mutta sillä ei ole väliä. Minimissään Trump tulee pyrkimään siihen, että joku hänen uskollisista vasalleistaan tulee perimään hänen paikkansa. Kolmen ja puolen vuoden kuluttua, seuraavien presidentinvaalien lähestyessä, Yhdysvallat voi olla hyvin sekasortoisessa tilanteessa. Amerikan Natoon liittyvien sitoumuksien jo valmiiksi rapautuessa tämä antaa Putinille ihanteellisen ikkunan jatkaa imperialistista projektiaan.

Välillä on hankala uskoa, että kaikki tämä tapahtuu todella.

Näillä eväillä on vaikea nähdä, miten kestävä rauha saataisiin Ukrainassa aikaan. Trump ei ainoastaan toistele Putinin näkemyksiä vaan on kiristämässä Ukrainalta sen luonnonvaroja vastineeksi jo annetusta avusta ja epämääräisestä rauhansopimuksesta ilman mitään pysyviä turvatakuita. Mikäli sopimus neuvotellaan pitkälti Venäjän ehdoilla, kamppailu Ukrainan ja Euroopan tulevaisuudesta tuskin on lopussa.

Ihmismieli luistelee turtumuksen ja nihilismin välillä. 

Välillä on hankala uskoa, että kaikki tämä tapahtuu todella. Tekee mieli ajatella muuta. Ensimmäistä kertaa elinaikanamme olemme saaneet tietää, miltä tuntuu, kun jokin fasismin kaltainen nousee maailmassa: ei juuri miltään. Se on vain yksi pikku-uutinen muiden joukossa, yksi rajoitettu vapaus, yksi nurin käännetty totuus lisää. Tältä sen on täytynyt tuntua ennenkin: se vain tapahtuu, ja tapahduttuaan pian normalisoituu. Ihmismieli luistelee turtumuksen ja nihilismin välillä. On täysin mahdollista, että se demokraattinen yhteiselämän muoto, johon olemme tottuneet, hivutetaan pikku hiljaa pois jalkojemme alta.

Puhukaa siis toisillenne.

Mitä siis tehdä? Se, että laittaa päänsä pensaaseen, ei ainakaan auta. Itse olen todennut toimivaksi sen vanhan totuuden, että auttaa, jos yksinkertaisesti puhuu asioista. Puhukaa siis toisillenne. Äänestäkää. Tukekaa niitä jotka työskentelevät demokratian hyväksi. Puolustakaa vapaata tiedonvälitystä. Vastustakaa eriarvoistavaa politiikkaa. Historia osoittaa, että demokratia on mahdollista vain, jos kaikki pidetään mukana.

Kansanvalta kestää!