Yleisön puolella
Kansallisteatterin yleisötyötä rakentamassa
Oli toukokuu 1989, kun luin ilmoituksen avoimesta työpaikasta Kansallisteatterin markkinoinnissa. Talo oli minulle tuttu, olinhan Puheopiston ja teatteritieteen opiskelijana sekä myöhemmin teatteripiirien vetäjänä käynyt katsomassa lähes kaikki teatterin esitykset.
Ja siitä se alkoi, pääjohtaja Kai Savolan ohjauksessa. ”Tiedätte selvästi jotain teatterista ettekä pelkää puhua, niin haluaisitteko yrittää tässä tehtävässä?”, Savola tiedusteli. Vastasin kyllä, mutta enpä arvannut, että Kansiksesta tulisi työpaikkani seuraavien 33 vuoden ajaksi ‒ tai että saisin olla mukana uuden ammatin juurruttamisessa teatteriin.
Toimenkuvani markkinoinnista laajeni vuosien varrella. Vuonna 1996 valmistuin silloisen TeaK / Täyk:n ensimmäiseltä kurssilta teatterikuraattoriksi. Kansallisteatterin pääjohtajaksi oli vaihtunut Maria-Liisa Nevala, joka kannusti toimintaan erityisesti lasten ja nuorten teatterikasvatuksen parissa. Tein yhteistyötä kummikoulujen kanssa, suunnittelin lukion äidinkielen opetukseen Tekstistä esitykseksi -kurssin ja teatteri oli aktiivisesti mukana erilaisissa kulttuurikasvatushankkeissa. Alakouluille suunnatussa Emilien teatteriseikkailussa koin tähtihetkeni pukusuunnittelija Alli Topperin roolissa. Tein yleisötyötä ‒ kulissikurkistuksia, taiteilijatapaamisia ja projekteja ‒ kuitenkin vielä päätoimeni ohessa.
Kansallisteatterin yleisötyössä tapahtui käänne marraskuussa 2007, kun siirryin päätoimiseksi teatterikuraattoriksi. Innostuneena uudesta mahdollisuudesta opiskelin lisää draamakasvatusta ja pääsin viimein täydellä vauhdilla toteuttamaan pitkäjänteisen ja tavoitteellisen yleisötyön suunnitelmaa. Vahvistin jo vakiintuneita muotoja ja aloitin yhteistyön Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan draamakasvatuksen syventäviä opintoja opiskelevien kanssa. Opiskelijat suunnittelivat ja toteuttivat alakoululaisille suunnatut teatteriammatteihin tutustuttavat työpajat keväisin. Yhteistyössä muiden kansallisten kulttuurilaitosten kanssa kehitimme valtakunnallisessa Kulttuurin laajakaista -hankkeessa peruskoulujen opetukseen kulttuurikasvatuskokonaisuuden. Nuorten ensimmäinen teatteriryhmä aloitti 2009 Kuka pelkää pimeää -esityksellä. Vuosittain vaihtuvajäseniset 13‒19-vuotiaiden ryhmät valmistivat teatterin näyttämöille esityksiä nuoria kiinnostavista aiheista yhteistyössä teatteriammatteja opiskelevien nuorten kanssa.
Yleisötyö laajenee
Mika Myllyahon aloittaessa pääjohtajana 2010 yleisötyö oli jo vahva osa teatterin rakennetta. Samana vuonna perustetun Kiertuenäyttämön myötä yleisön kohtaamisten ja tapahtumien määrä moninkertaistui. Yleisötyö laajeni alueelliseen toimintaan Helsingin kaupungin kehittämän Helsinki-mallin avulla ja ensimmäinen pilottihanke toteutui Pikku Huopalahden asuinalueella vuonna 2011. Päiväkoti-ikäisistä senioritalon asukkaisiin ulottuva Kylä elää -hanke sai jatkoa kolmivuotisista Reittejä Kontulaan, Maunulan maisema ja Kaarella -hankkeista. Lähiöiden asukkaiden kanssa on toteutettu työpajoja, tapahtumia ja kävelyesityksiä. Koronarajoitusten aikana syntyi uusia digitaalisia muotoja, puhelinkohtaamisia ja podcasteja. Parhaillaan käynnissä on aluehanke Pihlajamäessä ja Pihlajistossa.
Lapset ja nuoret ovat edelleen yleisötyön ytimessä. Nuori Näyttämö-, Taidetestaajat- ja Kulttuurin Kummilapsi -hankkeet tuovat uusia sukupolvia teatterin pariin. Viime vuosina työskentely saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden etenemisen puolesta on ollut vahvasti toiminnan keskiössä myös YTYÄ! Yleisötyössä, jonka nimen osasto sai vuonna 2014. Yleisötyöntekijöiden määrä taidelaitoksissa on kasvanut vuosittain ja ammattimaista yleisötyötä tehdään runsaasti myös vapaan kentän toimijoiden parissa.
Koronarajoitusten aikana yleisötyöntekijöiden verkosto vahvistui ja kehittämisryhmän aloittamat kuukausittaiset etäaamukahvit tarjoavat usein toimipaikoissaan yksin työskentelevälle yleisötyöntekijälle kollegiaalista tukea ja tietoa. Ammatillinen koulutus, edunvalvonta ja viestintä on myös kehittynyt paljon viime vuosina. Teatterialan ammattilaisten nettisivulla voi tutustua Yleisötyökillan kuulumisiin blogissa.
Raija Airaksisen ja Milla Minerva Mertasen kanssa yhdessä kirjoittamani Ystävänä yleisö – katsaus teatterin yleisötyön muotoihin -teos (Draamatyö, 2019) kokoaa yhteen hyviä käytäntöjä ja toimii alan suomenkielisenä johdantona. Esittävän taiteen Yleisötyökilta on jo kaksi kertaa järjestänyt yhteistyössä orkestereiden ja museoiden kollegojen kanssa Yhteiset yleisöt -seminaarin. Seuraava pidetään keväällä 2023 Turussa, jolloin jaetaan ensimmäinen Horisontti-palkinto vuoden Yleisötyöteolle.
Pitkän päivän matkan olen saanut olla mukana kehittämässä ja toteuttamassa Kansallisteatterin yleisötyötä. Voin nyt siirtyä luottavaisin mielin seuraamaan yleisön joukossa Kansallisteatterin uuden Yhteisöt ja osallisuus -osaston toimintaa.
