Siirry pääsisältöön
Puvuston päällikön normipivä

KESKIVIIKKONA 23.1.2019

6.15 herätys. Aamu lähtee käyntiin tutuin kuvioin: Hesarin kahlaus kahvikupin ääressä, suihku, koiralenkki ja bussilla matkaan. Saavun töihin, kuten normaalistikin, vähän kahdeksan jälkeen. Puvustossa työt ovat käynnistyneet jo tuntia aiemmin, aamuvirkuimmat ovat tulleet töihin jo seitsemäksi. Puvustossa vastaan tulevat mallinuket siistissä rivissä puettuina historiallisiin pukuihin. Puvut ovat Koiramäen Suomen historia -näytelmään.

Pukukollaasi

Noidan, kolmen Kaarlen ja Pietari Suuren asut

 

Ajatukset hyppelehtivät päivän töissä. Muistan, että Tet-harjoittelija on tulossa, Koiramäen pukusuunnittelija Merja Levolla on varmasti työlistaa minulle, pari kiireellistä asiaa pitää hoitaa ennen yhdeksää sähköpostitse ja remonttisuunnitelmaa pitäisi tutkia. Viimeisin versio remonttisuunnitelmasta on tullut sähköpostitse ja odottaa kommentteja. Teatteritaloon on tulossa mittava peruskorjaus, jota suunnitellaan parhaillaan.

Hoidan pari sähköpostiasiaa pikaisesti; tarjouspyyntöjä huppareista naulakkohenkilökunnalle, vastaan minulle lähetettyyn Kelan työkokeiluhakemukseen ja tiliöin laskuja.

9:00 menen vastaan TET-harjoittelijaa. Perehdytän hänet päivän aikana tuleviin asioihin ja esittelen hänet puvuston väelle. Puvustossa on koko ajan sekä TET-jaksolla olevia koululaisia sekä ammatillisista oppilaitoksista työssäoppimisjaksoilla opiskelijoita, joten perehdytys on käynyt jo tutuksi ja hoituu rutiinilla. Aika monelle korjaan sitä yleistä väärinkäsitystä, että minä esimerkiksi en ole puvustaja, vaikka se nimike puhekielessä istuukin tiukasti. En varsinaisesti puvusta ketään, vaikka näyttelijöille käyttöön tulevat puvut kulkevatkin jollain tasolla kauttani. Puvustajan ammattinimike on enemmänkin television ja elokuvan työnimike, jossa puvustajan työ on valita valmiista vaatteista asukokonaisuuksia esiintyjille ja tai toimii joko itsenäisesti tai pukusuunnittelijan apuna. Teatterissa tämän työn tekee pukusuunnittelija, joka paitsi valikoi valmiita vaatteita asukokonaisuuksiin, myös suunnittelee vaatteita alusta pitäen, valiten kankaan, leikkauksen, koristelut, patinoinnin. Pukusuunnittelija on osa taiteellista työryhmää, joka määrittelee teoksen tyylilajin ja miettii yksityiskohtaisesti jokaisen hahmon.  Pukusuunnittelu ei kuulu työnkuvaani, vaan olen enemmänkin tekninen apuhenkilö pukusuunnittelijalle ja työnjohtaja ompelimossa. Useinkin kuvaavin titteli olisi jokapaikan höylä, joka organisoi kaikkea mahdollista, mitä puvustuksissa saatetaan tarvita.

Luonnoksia ja kohtauskartta

Pukuluonnoksia ja esityksen kohtauskartta

 

9:15 juodaan aamukahvit, jonka jälkeen puvustossa mietitään pukusuunnittelija Merja Levon kanssa ja ompelijan kanssa valmistettavan hupparin yksityiskohtia. Kiiruhdan kaupunkiasioille, jotta ehtisin takaisin klo 11 alkavaan Koiramäen läpimenoon. Tällä kertaa kaupunkireissu suuntautuu Eurokankaaseen, josta etsin harmaata resoria. Haloselta haen varaamani neuletakin Hannu-Pekka Björkmanin esittämälle opettajan hahmolle, ja Stockmannilta haen vielä sinne varatut kalsarit Kohtauksia eräästä avioliitosta -näytelmään.

Päivän läpimeno siirtyy vähän eteenpäin, joten ehdin pikaisesti käymään lounaalla näyttelijöiden käydessä läpi näytelmän laulut. Läpimeno vedetään ”omissa verkkareissa”, joten meille tärkein informaatio on nähdä kohtauksien pituus ja näyttelijöiden toiminta lavalla. Mietimme pukusuunnittelijan kanssa, miten pitkät takit rajoittavat Kristiinaa näyttelevän Marja Salon liikkeitä ja onko kompastuminen helmoihin mahdollinen vaaratekijä. Tässä vaiheessa on vielä hyvä havainnoida ja suhtautua kriittisesti meneillään olevaan puvustusurakkaan – ehditäänkö kaikkia pukuja vaihtaa, mihin vaatteisiin tarvitaan pikakiinnityksiä, voidaanko pukuja ja niiden tekovaiheita järkeistää. Heitän harjoituksen jälkeen ajatuksen ilmaan päähenkilö Aliksin (Aksa Korttila) käyttämästä matkatakista – tarvitaanko näytelmään välttämättä kulunutta versiota takista, onko se oleellinen katsojan näkökulmasta, ehtiikö takin rähjääntymistä tajuta lyhyen kohtauksen aikana? Sitä ei ole vielä aloitettu, joten vielä voitaisiin peruuttaa.

13:10 läpimenon jälkeen tartun myös itse hetkeksi ompelutöihin. Ompelu ei ole keskeisintä  työtäni normaaliarjessa, mutta Koiramäen puvustus on niin suuritöinen, että tekemistä on kaikille koko osastolla. Käsin ompelua, koristelua, purkamista löytyy täytteeksi joka väliin kaikille käsille.

Ompelua

 

14.00 ”kello kahden kahvit” rytmittävät päivää, ja ovat tärkeä pysähdys moneen suuntaan sirpaloituneessa päivässä. Yleensä sanattoman sopimuksen puitteissa emme pui työasioita kahvihetkellä.

Sovitamme Israel Abrahamsonin (H-P Björkman) roolivaatetta vaatturi-Ilkan päälle, ja testaamme puvun taikaominaisuutta. Näyttämöllä puvun takista pitäisi lentää napit näyttävästi kaarella lattialle ja samaan aikaan housujen pitäisi pudota nilkkoihin. Olen visioinut ja kuvitellut mielessäni, miten mekanismi voisi toimia, mutta ideaa on pakko testata ensin puvustossa. Ajatukseni siimoilla kiinnitetyistä napeista ja siimoilla laukeavista olkaimista toimii vain osittain. Siima kyllä irtoaa napeista ja takki aukeaa, mutta napit pysyvät paikoillaan – ja takki pitää avautuneita olkaimia paikallaan, niin etteivät housut pääse valahtamaan. Teoriassa ja mielikuvituksessa idea toimi loistavasti. Päätämme, että testataan nappien lentämistä toisella tapaa Hannu-Pekan kanssa seuraavan päivän sovituksessa.

Nappeja, nappeja

Nappeja, nappeja!

 

Haen paketit, Japanista on tullut valkoisia Jika-tabeja herra Hakkaraiselle – niitä ollaankin jo odoteltu. Valkoisia tossuja ei harmiksi saa Suomesta, ja lähetykset Japanista kestävät välillä pitkänkin aikaa. Samaan aikaan on myös tullut mustia ommeltavia koristekiviä kirjekuoressa jenkeistä, halvempaan hintaan kuin mitä Suomen askartelukaupoista saa. Mustilla jalokivillä koristellaan Katariina Jagellonican (Paula Siimes) ja Kustaa Vaasan (Harri Nousiainen) tummanpuhuvia historiallisia pukuja. Periaatteessa kaikki tilataan sieltä, mistä halvimmalla saa. Nykyään verkkokaupoista tilaaminen on helppoa, kätevää ja edullisempaa kuin erikoisliikkeistä ostettuna. Lähes kaikkea voi löytää nettikaupoista, kunhan vaan jaksaa sitkeästi etsiä. Verkkokaupat todella ovat mullistaneet ostosten tekoa rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

16.00 lähden kotiin, koska minun on ehdittävä vielä takaisin illan Kohtauksia eräästä avioliitosta –näytelmän harjoitukseen.

17.45 palaan koiran kanssa lenkiltä, lämmitän eilistä ruokaa mikrossa, ja olen matkalla takaisin teatterille klo 18:00. Bussimatkalla pukusuunnittelija Tarja Simone soittaa ja pyytää tuomaan harjoituksiin kihlasormuksia. Mietin, mahtaako toiveet täyttävää sormusta löytyä varastosta.

Kohtauksia eräästä avioliitosta tila ja lavastus on rakennettu niin, että yleisö saapuu kuin vieraaksi Ingmar Bergmannin kirjoittaman näytelmän pariskunnan kotiin. En ole Koiramäen kiireiden takia ehtinyt olemaan harjoituksissa, joten nyt näen näytelmän kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa. Vaikka tämä näytelmä onkin puvustettu ns. kauppavaattein, on yleensä kaikissa näytelmissä paljon mietittävää pukusuunnittelijalle. Tässäkin tapauksessa asujen vaihtoa, värimaailmaa, tyyliä, luonnetta Tarja Simone on analysoinut, tutkinut ja hahmotellut jo ennen kuin harjoitukset ovat edes alkaneet. Näytelmän pukuja on otettu osittain varastosta, mutta myös tilattu netistä ja ostettu kaupoista. Esa-Matti Longin takki on löytynyt englantilaisesta nettikaupasta, t-paita on ruotsalaisesta t-paitakaupasta, puku Amazonilta. Kristiina Haltun hame on tehty mittojen mukaan ompelimossa vanhasta varastokankaasta ja lyhythihainen poolo ommeltu kahdesta H&M -neuleesta. Ensimmäisellä katselukerralla näytelmän huomion varastaa työnäkökulma eli en paljoakaan voi keskittyä näytelmään esityksenä. Huomaan pohtivani katsomossa, että Esa-Matin ostotakissa on vielä laskokset tehdaskiinnityksin suljettuna ja Kristiinan neuleessa näkyvät ripustuslenkit. Yhdet kengät kopisevat häiritsevät.

22.00 Harjoitus loppuu ja vien korjaukset ompelimoon lähtiessäni.

Koneelle jää lappu muistilista huomiselle. Sormus koko 20, kengät suutariin, kenkien maalaus, nauhat pois neuleesta, halkiot auki blazer, hae alushame Paulalle, Karinin nuoriso, lippikset etsiä, vaaleita vaatteita naulakkoon.

22.10 leimaan työpäivän päättyneeksi.

 

Kirjoittaja Heli Hynynen on Kansallisteatterin puvuston päällikkö. Heli luo bloggauksissaan katsauksia puvuston ajankohtaisiin projekteihin. Mitä kaikkea puvustuksen tekemiseen liittyy ennen kuin kokonaisuus on valmis — aina se luovuuden ja kädentaitojen määrä jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa. Tervetuloa kurkistamaan mielestämme maan parhaan puvuston työhön!