Satu Linnapuomi

Avaan ensimmäistä kertaa Vallilan Konepajan oven. Nyt ollaan uuden äärellä. Tänne, Train Factoryksi tai Vallilan Kansallisteatteriksi kutsuttuun saliin tulee Kansallisteatterin nuortenteatterin Kantin ensimmäinen esitys Otteita. Huikaisevan kaunis tila kutsuu luomaan seiniensä sisälle ihania maailmoja! Katto on kirjaimellisesti korkealla. Ikkunoista näkyy uutta ja vanhaa yhdistelevä Konepajan asuinalue Vallilan ja Alppilan rajalla.

The Train FactorySamalla tässä ei ole mitään uutta.

Nuortenteatteria on tehty kautta vuosikymmenten. Teatteri Pieni Suomi teki 14 vuoden ajan lasten- ja nuortenteatteria Itä-Pasilassa, kunnes toiminta sulautettiin Helsingin Kaupunginteatteriin. Siis toisin sanoen lopetettiin. Näin siellä esityksen, joka kuuluu edelleenkin vaikuttavimpiin teatteriesityksiin, jonka olen ikinä nähnyt: Kellopeli Appelsiini, pääosassa energisen intensiivinen Jouko Klemettilä. Muistan ajatelleeni tuolloin, 16-vuotiaana, että Wau! Tällaista teatteri voi olla!

Myös Kansallisteatterissa on tehty paljon ja hyvää nuortenteatteria. Sitä on tehty viime vuosina YTYÄ!-yleisötyön hankkeissa, varsinaisissa nuorille suunnatuissa esityksissä, ja tietysti esityksissä, jotka ovat ”kaikille”, mutta puhuttelevat eri syistä erityisesti myös nuoria, kuten Julia & Romeo viime vuonna. Miksi siis tarvitaan oma nuortenteatteriosasto? Miksi Kantti, kun nuortenteatteria on tehty ennenkin?

Ajattelen, että oma, vakituinen osasto nuorille tuo selkeyttä ja pysyvyyttä nuorten teatteritoimintaan. Ennen kaikkea se antaa signaalin, että nuoret eivät kuulu marginaaliin. He ovat varteenotettava yleisö, he ovat varteenotettavia tekijöitä. Heidän kuuluu saada kokea teatteria yhtä hyvissä puitteissa kuin muidenkin ryhmien! He ovat tervetulleita Kansallisteatteriin! Ovi on auki, kynnys on matala! Toisaalta nuoret eivät ole mikään yhtenäinen ”massa” sen enempää kuin kolmikymppiset tai keski-ikäisetkään. Kun sanotaan, että ”nuorten ääni pitää saada kuuluviin”, niin itse asiassa ”monenlaisten nuorten monenlaiset äänet pitää saada kuuluviin”. Ja tähän, näkyväksi ja kuuluvaksi tekemiseen Kantti tähtää. Siksi nuorille pitää olla oma osastonsa.

”…nuoret eivät kuulu marginaaliin.”

Kun aloin suunnitella Kantin toimintaa, mietin, mitkä olisivat painopisteet. Tekisimmekö nuorille suunnattuja esityksiä ammattilaisvoimin, kuten Pieni Suomi? Vai pitäisikö perustaa nuorten ryhmä, joka tekisi esityksiä? Onko tärkeämpää tehdä ammattimaisesti korkeatasoisia, taiteellisesti kunnianhimoisia esityksiä, joissa nuori yleisö saa nähdä ammattinäyttelijöiden esiintyvän juuri heille? Vaiko antaa nuorten itse luoda esityksiä ja esiintyä niissä, jolloin he saavat omistajuuden kokemuksen niin esiintyjinä kuin katsojina, ja jolloin katsojat pystyvät samastumaan esiintyjiin? Lopulta päätin kulkea kumpaakin tietä. Minun kaksivuotiskaudellani Kantti valmistaa sekä ammattiesityksiä nuorille että juuri perustetun nuorten ryhmän esityksiä nuorille. Kummassakin tapauksessa pyritään taiteellisesti korkeatasoisiin esityksiin, vaikka lähtökohdat ovat erilaisia. Syksyn 2019 esitys Otteita pohjautuu helsinkiläisnuorten haastatteluihin ja siinä esiintyy ammattinäyttelijöitä ja näyttelijäopiskelijoita Tampereen yliopiston Nätyltä. Kevään 2020 esitys puolestaan perustuu Anne Frankin tarinaan ja siinä esiintyvät Kantti-ryhmän nuoret, iältään 14-18.

Anne F

Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho on tehnyt tärkeän ja kauaskantoisen teon antaessaan tilan ja äänen nuorille, ja samalla ison arvovalinnan: nuortenteatterin esitysten rahat ovat poissa jostain muusta toiminnasta, siis niiltä ”aikuisten esityksiltä”. Kantin toiminta on osa Kansallisteatterin perusbudjettia. Mitään erillistä rahoitusta tähän toimintaan ei ole ainakaan toistaiseksi saatu.

Lopussa taputin käteni punaisiksi, ja itkin kuin Vanhankaupunginkoski.

Tämän vuoden keväänä kävin katsomassa Nuorten Q-teatterin esityksen Under Pressure. Lopussa taputin käteni punaisiksi ja itkin kuin Vanhankaupunginkoski. Esitys oli ihana ja nuoret siinä loistavia! Mutta se ei ollut ainoa syy kyyneliin. Niissä oli monta ämpärillistä raivoa ja turhautumista mukana. Esitys oli Nuorten Q-teatterin viimeinen esitys. Siis, kokonaan viimeinen. Toiminta jatkuu vielä yhteistyössä Vaskivuoren lukion kanssa, mutta entisenmuotoinen Nuorten Q-teatteri on joutunut panemaan pillit pussiin rahoituksen loppumisen takia. Sama kohtalo tapahtui RyhmisNuorille. Heidän mahtava esityksensä Fomo oli niinikään RyhmisNuorten viimeinen. Ryhmien ohjaajat Jaana Taskinen ja Jonna Wikström ovat tehneet upeaa, pitkäjänteistä työtä nuorten parissa. On käsittämätöntä, että Helsingin kaupunkistrategiassa luvataan ehkäistä nuorten syrjäytymistä, mutta samalla näivetetään ja lakkautetaan toimintaa, joka potentiaalisesti ehkäisee nuorten syrjäytymistä ja eriarvoistumista. Kaupunki panostaa kouluissa tapahtuvaan harrastustoimintaan, mikä sekin on erinomaisen tärkeää. Mutta jos sinä olisit koulukiusattu, haluaisitko jäädä koululle harrastamaan niiden samojen koulukavereiden kanssa?

Olen kiitollinen ja onnellinen tästä tehtävästä Kantin ohjaajana kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana. Tunnen myös vastuun harteillani – vastuun siitä, että Kantti ikään kuin ottaa nuortenteatterin vetäjän roolin Helsingissä, muiden jouduttua lopettamaan toimintansa. Ja ei, en missään nimessä aliarvioi niitä monenlaisia teatterin tekemisen mahdollisuuksia, joita pääkaupunkiseudulta löytyy – kuten Narri tai Teatteri Ilmi Ö – mutta ammattiteatterin osana toimivana omana nuorten osastonaan Kantti on nyt ainoa laatuaan Helsingissä.

Kun avaan Vallilan Konepajan oven, en voi olla ajattelematta niitä ovia, jotka ovat sulkeutuneet. Toivon, että ne voivat avautua uudelleen. Tilaa ja tarvetta riittää.

Kantin esitys Otteita on ensi-illassa Train Factoryssa 21.11.2019.
Kantti-nuortenryhmän esitys Anne F saa ensi-iltansa toukokuussa 2020.

Kirjoittaja on teatteriohjaaja, joka toimii vuosina 2019-2021 Kantin taiteellisena vastaavana ja vetäjänä.