Siirry pääsisältöön

Kansallisteatterin kevätkauden 2021 esitykset perutaan. Lue lisää!

""

Kun lunta sataa ja illat pysyvät pimeinä, ihmismieli kaipaa piristystä vaihtelevaan arkeen, varsinkin aikana, jona maailmaa riepottelee kaikille yhtä tuntematon virustauti. Musiikkitapahtumat ovat kuitenkin tänään vain kauniita muistoja ja teatterisalit pölyyntyvät käyttämättöminä. Taiteentekijät eivät ole suoranaisesti tekemässä konkreettisia maailmanparannustekoja tai päättämässä yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Taiteen merkitystä ei pidä silti vähätellä: taide on kautta aikojen ollut se ainoa vaikuttamisen keino yhteiskunnissa, joissa lehdissä on saanut esittää vain tarkasti valittuja tekstejä sensuurin myötä. Taiteella on myös huomattava positiivinen vaikutus ihmisten henkiseen hyvinvointiin.

”Tänään olisin esiintynyt yhdeksäntoista muun nuoren näyttelijänalun kanssa.”

Tänään 5.2. vietin viimeiset hetket viimeisten lukiokurssien tunneilla. Tänään olisi myös Satu Linnapuomin ohjaaman Anne F -näytelmän kaksi näytäntöä Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä. Tänään olisin esiintynyt yhdeksäntoista muun nuoren näyttelijänalun kanssa. Esitykset kuitenkin peruutettiin koronarajoitusten takia. Taas. Koko maailma hiljenee hetkeksi, eikä kiirettä voi pitää vielä hetkeen tekosyynä, kun ei pääse jo toisiin kissanristiäisiin samalla viikolla. Nyt korona on uusi tekosyy.

Olo on monesti ollut kuin unessa viimeisen vuoden aikana; yritän juosta mutten jostain syystä pysty. Kantin, Kansallisteatterin nuorten, näytelmän ensi-ilta siirtyy ja siirtyy. Vallitseva aika siirtää teatterien ensi-iltoja ensin kuukasia ja lopulta ollaan tilanteessa, että ensi-ilta on siirtynyt jo vuodella. Tom Odellin kappale Sirens soi kuulokkeissa ja fysiikan preliminäärikoe odottaa oven takana. Stressi hakkaa päälle. Teatteriharrastuksen lisäksi lukio on kuutta YO-koetta vaille valmis. Keväällä olisi tarkoitus valmistua. Keväällä olisi viimeinkin tarkoitus päästä esiintymään Omapohjaan. Viimeisen vuoden aikana on viimein saanut huomata sen, että harvoin tulevaisuus menee niin kuin sen on itse suunnitellut.

”Sen lisäksi kulttuurielämykset ja urheilu ovat mielenterveyttä edistäviä tekijöitä, alkoholi ei niinkään.”

Moni taho kärsii koronan tuottamista rajoituksista. Kuitenkin esittävän taiteen tekijät ovat saaneet täysosuman tiukoista rajoituksista, koska yleisön läsnäolo on lähes välttämätön. Mietin, miksi esimerkiksi baarit voivat olla auki normaalisti ilman, että toimia niissä koronan ehkäisemiseksi tehdään tarpeeksi, kun teatterit, joiden katsojamääriä on vähennetty jopa puoleen ja joissa on maskisuositus, joutuvat pitämään ovensa kiinni. Onko siis baareissa liikkujilla immuniteetti koronalle? Toinen hämmennystä herättävä seikka on se, miksi lasten harrastustoiminnan rajoittaminen on sydämenasia. Ikävimmissä tapauksissa lapselle ainut turvallinen ympäristö on juuri se harrastukseen kuuluva piiri. Sen lisäksi kulttuurielämykset ja urheilu ovat mielenterveyttä edistäviä tekijöitä, alkoholi ei niinkään. Ravintoloissa koronaan on jo reagoitu pitämällä huolta turvaväleistä. Vähintä olisi pyytää, että baarit toimisivat samoin.

Toivoa viruspyörteen keskellä

Nyt on menty reilu kaksi viikkoa eteenpäin siitä, kun aloitin blogitekstin kirjoittamisen. Suomessa tartuntamäärät päivässä ovat vaihdelleet, vuoroin parempaan ja pahempaan suuntaan. Teatterit pysyvät vielä toistaiseksi kiinni. Kansallisteatteri herää ehkä taas pian henkiin ennen esityskauden päättymistä. Sitä ei kukaan voi kuitenkaan vielä ennustaa. Jos emme malta välttää turhia tapaamisia, olemme samassa tilanteessa vielä vuoden päästä.

”Suomessa opittiin nauttimaan takapihalta alkavan ihmemaan tarjoamasta matkasta ihmisen luontaiseen ympäristöön, metsään.”

Usein kuitenkin jokaisessa asiassa on jokin hyvä näkökulmansa. Ihmiset, varsinkin Suomessa, ovat löytäneet luonnon, niin olen minäkin. Ei siihen tarvittu muuta kuin maailmanlaajuinen katastrofi ja rajojen sulkeminen. Suomessa opittiin nauttimaan takapihalta alkavan ihmemaan tarjoamasta matkasta ihmisen luontaiseen ympäristöön, metsään. Itsekin aloin etsimään luonnosta retkeilyreittejä ja tänä talvena aloin pitämään myös hiihdosta, jota olen ala-asteelta asti vihannut. Toisaalta kokemukseni olivat tuolloin vain jonossa hiihtämistä koulun viereisellä pellolla.

Ehkä korona jättää jälkensä ihmisten ajatteluun. Ehkä maailmaa ravistaneen virustaudin jälkimainingeissa havahdumme huomaamaan samassa rapussa asuvan seinänaapurin ihan-ok-tyypiksi ja tervehdimme kädestä pitäen tutun tuttua seuraavissa juhlissa. Ehkä opimme arvostamaan ei-niin-läheisten-ihmisten kohtaamistilanteita läheisessä ruokakaupassa pitkän ja uuvuttavan työpäivän jälkeen. Ehkä opimme arvostamaan radiometelin huuruisia työmatkoja työpaikalle tai kouluun, johon pääsemme raskaansarjan etätyöskentelyjakson jälkeen. Toivottavasti. Mutta ennen sitä, meidän tulee huolehtia siitä, että tämä aivan tarpeeksi kestänyt ajanjakso päättyy ja saamme taas alkaa nauttimaan mitä arkisimmista tilanteista ja kohtaamisista. Ja tietysti teatterista ja muun taiteen tuomista unohtumattomista elämyksistä.

Kirjoittaja on 18-vuotias lukiolainen, joka on ollut mukana Kantti – Nuorten Kansallisteatterissa sen perustamisesta lähtien vuonna 2019. Blogiteksti on kirjoitettu 5.2.2021 ja 22.2.2021.

Lahjoita sisältöä elämään – tue Nuorten Kansallisteatteria!

Lahjoittamalla rikastutat nuorten katsojien elämää, tuet nuorille suunnattujen, laadukkaiden kotimaisten näytelmien kirjoittamista ja autat tulevaisuuden minnacantheja pääsemaan alkuun urallaan.

Lahjoita haluamasi summa keräystilille FI69 1844 3000 0098 70. Kirjoita viestikenttään teksti Nuoret.

Lue lisää aiheesta Lahjoita ja tue -sivulta.