Siirry pääsisältöön
""

On perjantai ilta. Normaalisti chillailisin ystävieni kanssa viikon päätteeksi. Nyt se ei ole mahdollista. Mietin, pitäisikö edes jollakin pienellä porukalla pitää vaikka peli-ilta. Ehkä se olisi ihan kiva ja mahdollista. Syötäisiin ja juotaisiin hyvin, juteltaisiin ja pelattaisiin Kimbleä. Päätän kuitenkin jättää idean sikseen, koska en vain jaksa. Sitä paitsi ainakin yksi essee olisi kirjoittamatta.

”On puhuttu jo ennen koronaa, että oman elämän tasapainottaminen on monille haastavaa.”

Kiitos koronan päiväni kuluvat pääsääntöisesti kotona. Opiskelu, työt, harrastukset ja vapaa-aika, kaikki siirtyivät samaan miljööseen. Itse koen, että ajoittain on vaikeaa saada pidettyä esimerkiksi opiskelut erillään vapaa-ajasta ja matikan tunnin sijaan huomaankin makaavani sängyllä selaamassa somea tai illalla, kun pitäisi oikeasti vaikka nukkua, alan väkisin kirjoittamaan historian harjoitustekstejä. On puhuttu jo ennen koronaa, että oman elämän tasapainottaminen on monille haastavaa. Itselleni se ei ole koskaan tuottanut sen suurempia haasteita, lempiharjoitteeni teatteritreeneissäkin on aina ollut tasapainota tila. MUTTA! Nyt olen todellakin joutunut tekemään töitä, jotta saan arjen pyörimään jotenkin. Olen joutunut tekemään sopimuksia itseni kanssa, milloin keittiönpöytäni toimii ruokapöytänä ja  milloin pulpettina. Tehtävä kuulostaa helpolta.

Jos tasapainon löytäminen yksilön tasolla on vaikeaa, niin ei se kyllä yhteiskunnan tasolla sen helpompaa ole. Siis oikeasti aika pohjamudissa taidetaan pyöriä. Kaikki suljetaan toistaiseksi ja kaikki on epävarmaa koko ajan. Suomen ja koko maailman kulttuuri- ja teatteriala on ainakin suurimmaksi osaksi ollut vakaassa asemassa. Suomessa monet teatterit, niin isot kuin pienetkin, ovat keränneet yhteen paljon kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä. Ihan konkreettisesti teatterit ovat rakennuksia, joissa työskentelee ihmisiä, joille tämä teatterirakennus on työpaikka. Nyt kaikki on etänä ja eristettyinä.

”Mitä käy, kun peli lähtee käyntiin ja pelinappulat pakotetaan poistumaan pesistä?”

Kaivan kaapista kuitenkin esiin Kimble-laudan ja mietin, olisiko sittenkin pitänyt tehdä toisin. Oikeastaan mitään ajattelematta tuon laudan keittiönpöydälleni ja asetan sen tyhjän teekupin päälle. Asettelen pelinappulat omiin kotipesiinsä ja pyrin pitämään laudan tasapainossa. Luonnollisesti paino jakautuu tasapuolisesti laudan jokaiseen nurkkaan ja mahdollistaa näin laudan pysymisen mukin päällä. Suomen erilaiset teatterit ovat jo pitkään olleet tämän tyylisessä tilanteessa. Erilaiset teatterit keräävät ihmisiä yhteen omiin “pesiinsä”. Kun jokaisessa teatteripesässä – niin harrastajateattereissa, ammattiteattereissa, kaupunginteattereissa kuin Kansallisteatterilla – on tarpeeksi ihmisiä sopivassa suhteessa toisiinsa nähden, pysyy Suomen kokoisella Kimble-laudalla tasapaino teatterialalla yllä. Mitä käy, kun peli lähtee käyntiin ja pelinappulat pakotetaan poistumaan pesistä? Pelinappulat ja kulttuurialan ihmiset yksitellen joutuvat lähtemään pesästään. Kaikki sekoittuu ja osa nappuloista putoaa pelistä. Fysiikan lakeihin vedoten on kuitenkin mahdollista saavuttaa tasapaino laudalla, vaikka nappulat eivät olisikaan enää omissa pesissään. Kun jokaisen nappulan asettaa omaan koloon tasaisin välimatkoin toisistaan, saadaan samanlainen tasapaino kuin tilanteessa, jossa nappulat jakautuva neljään pesään isoissa rykelmissä. Kas hei vain, ei mahdottomuus siis saada lautaa tasapainoon toisella tavalla. Ja hei ihan vaan huomio, mitä enemmän nappuloita oli käytettävänä sitä helpommin tasapainon löysi. Pidetään siis itsemme ja kaverit laudalla, tuetaan toisiamme, myös ja varsinkin niitä, jotka ovat vaarassa tipahtaa reunalta.

Ronja Kalenius on 17-vuotias lukiolainen. Ronja on ollut mukana Kantti – Nuorten Kansallisteatterissa alusta asti.

Kuva Heli Viitanen

Lahjoita sisältöä elämään – tue Nuorten Kansallisteatteria!

Lahjoittamalla rikastutat nuorten katsojien elämää, tuet nuorille suunnattujen, laadukkaiden kotimaisten näytelmien kirjoittamista ja autat tulevaisuuden minnacantheja pääsemaan alkuun urallaan.

Lahjoita haluamasi summa keräystilille FI69 1844 3000 0098 70. Kirjoita viestikenttään teksti Nuoret.

Lue lisää aiheesta Lahjoita ja tue -sivulta.