Jail

Suomalainen Meri Pakarinen tekee teatteria homoseksuaalien ja transsukupuolisten osastolla Los Angelesin jailissä

Kaliforniassa on paljon vankeja, kuten Amerikassa ylipäätään. Kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Joissain osavaltioissa jopa kaksikymmenkertainen. Kalifornian osavaltio tukee vankilateatteria huomattavalla summalla, ja eri teatteriryhmät tekevät esityksiä vankiloissa perinteisen esitystoiminnan ohella. Kävin alkuvuodesta paikan päällä tutustumassa Kalifornian vankilateattereihin ja niiden tekijöihin. Seurasin Shakespearen Kuten haluatte -näytelmän harjoituksia pitkäaikaisvankien osastolla ja Commedia dell’Arte -treenejä vankilasta vapautuvien päihdeyksikössä. Tapasin myös suomalaisen näyttelijän Meri Pakarisen, joka tekee teatteria sukupuolivähemmistöjen vankiosastolla Los Angelesissa.

Los Angelesin jailiin – jota suomalaisittain voisi kutsua putkan ja tutkintavankilan yhdistelmäksi – perustettiin erillinen osasto homoseksuaaleille ja transsukupuolisille vangeille, kun huomattiin miten paljon väkivaltaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat joutuvat vankiloissa kohtaamaan. Suomesta kotoisin oleva Pakarinen pitää osastolla kerran viikossa työpajaa osana johtamansa Strindberg Laboratory -teatterin vankilateatteriohjelmaa. Jailiin on vaikeaa päästä tutustumaan, minunkin vierailuhakemukseni hylättiin. Siksi tapasin Pakarisen Los Angelesin keskustassa Home Boys and Home Girls -kahvilassa, jossa työskentelee entisiä vankeja ja tarjotaan herkullista lounasta.

Kysyin Pakariselta, miten teatterin tekeminen homojen ja transsukupuolisten jailissä eroaa muista vankiloista, joissa työskentelystä hänellä on kokemusta useamman vuoden ajalta.

– Siellä on pehmeämpi meininki, vähemmän väkivaltaa. Me tehdään kohtauksia ihmisten omien kokemusten pohjalta, fyysistä teatteria sekä rentoutumisharjoitteita. Jailit ovat ylipäätään tosi karuja paikkoja. Vangit eivät saa lainkaan lämmintä ruokaa, he nukkuvat sadan henkilön makuusaleissa eikä kunnollisia ulkoilumahdollisuuksia ole. Jailissä on tarkoitus viettää vankilaa lyhyempi aika oikeudenkäyntiä odottaessa, mutta nyt kun vankilat ovat niin täynnä, joutuvat jotkut suorittamaan koko tuomionsa jailissä.

Kalifornialaisten vankilateatterin tekijöiden kanssa jutellessani sain yhä uudestaan kuulla sanan vankilateollisuus.

Pikkuhiljaa tajusin, mitä kaikkea se pitää sisällään. Raha ja vankeinhoito muodostavat erityislaatuisen liiton. Jailiin ja vankiloihin joutuvat Kaliforniassa erityisesti vähävaraiset ihmiset. Rikkailla on mahdollisuus palkata hyvät asianajajat tai maksaa lunnaita. Afroamerikkalaisten ja latinoiden osuus vangeista on ylikorostunut. Osa vankiloista on voittoa tuottavia yrityksiä. Vankiloissa kukoistaa huume- ja matkapuhelinkauppa, josta osa työntekijöistä hyötyy. Vanginvartijat saattavat tienata vuodessa yli 80000 euroa, ja heidän ammattiliittonsa on hyvin vaikutusvaltainen.

Myös ihmiskauppaan liittyvät ilmiöt ovat läsnä jailin homojen ja transsukupuolisten osastolla. Pakarinen kertoo, että monet osaston nuorista ovat lähtöisin etelävaltioista, joissa uskonnolliset perheet ovat heittäneet heidät kadulle. Kalifornia on tunnetusti suvaitsevainen paikka, jossa on leuto ilmasto. Siellä on mahdollista asua ulkona. Se on myös virallisesti Sanctuary State, eli osavaltio joka ei karkota laittomasti maassa oleskelevia, jos he eivät tee vakavia rikoksia.

Pakarinen piirtää synkän kuvan jailiin päätyvien ihmisten tilanteista:
-Valitettavasti Kaliforniaan tulevat transsukupuoliset nuoret päätyvät usein myymään itseään. Myös vankilasta vapautuminen on heille vaarallista, koska sutenöörit vaanivat heitä vankilan ulkopuolella. Vankilasta saa mukaansa 200 dollaria, jailista vain sen mitä sattui pitämään yllään pidätyshetkellä. Yhteiskunnan palvelut eivät tavoita sukupuolivähemmistöjä. Asunnon saaminen suurista kaupungeista on hyvin vaikeaa.

Jail on monille parempi vaihtoehto kuin kadulla eläminen, siksi sinne on helppo palata aina uudestaan.

Los Angelesissa asunnottomuus on ylipäätään valtava ongelma. Ihmettelin aivan kaupungin ydinkeskustan kaduilla sijaitsevia telttakyliä. Pakarisen teatteriryhmä on kehittänyt yhdessä los angelesilaisen yliopiston ja asunnottomien kuntoutusyksikön kanssa Break it to make it -nimisen yhteiskuntaan palaamista tukevan koulutusohjelman, johon ex-vangit, huumeidenkäyttäjät ja asunnottomat voivat hakeutua. Ohjelma yhdistää asumisen, koulutuksen ja teatterin tekemisen.

Työ on haasteellista, mutta Pakarisella on vahva usko sen merkityksellisyyteen:
– Kyse on ihmisistä, jotka tulevat enimmäkseen kohdatuiksi stigmansa kautta eli asunnottomina, päihteidenkäyttäjinä, prostituoituina tai rikollisina.

Olennaista on se, miten teatteria tehdessä on mahdollista kohdata toinen ihminen: tasavertaisena yksilönä ja taiteen tekijänä. Teatteri tarjoaa vaihtoehtoisia identiteettejä.

Jussi Lehtonen
Kirjoittaja on Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija, näyttelijä ja ohjaaja. Vuosina 2014–2015 Kiertuenäyttämö toteutti laajan vankilateatteriprojektin Vapauden kauhu. Siinä Kansallisteatterin taiteilijat tekivät teatteria yhdessä vankilasta vapautuvien henkilöiden kanssa. Lehtonen on mukana myös Suomen Akatemian rahoittamassa ArtsEqual-hankkeessa, jossa tutkitaan taiteen mahdollisuutta edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa.

Jail