Kauppamat­kustajan kuolema

”Kauppamatkustajan kuolemaa on esitetty pienemmilläkin estradeilla, mutta Kansallisen suuri näyttämö on sille juuri oikea paikka. Suurelle näytelmälle, suurisydämiselle tulkinnalle, joka isoista puitteista huolimtta tulee hyvin lähelle katsojaa, ottaa kiinni.”

”Miller ilmentää ihmisen psyykkisen hajoamisen. Myllyaho esittää sen suoraan, sekä tilanteina että päänsisäisenä umpikujana, ihailtavan milleriläisittäin.”

”Näytelmä lähtee lentoon ja sen yhteiskunnallinen sanoma kirkastuu. Samalla raottuvat monet syvät ristiriidat, jotka painavat leimansa kaikkiin päähenkilöihin, Willy Lomaniin, hänen vaimoonsa ja heidän kahteen poikaansa.”

”Näytelmän ehdoton tähti on Hannu-Pekka Björkman kauppamatkustaja Willyn roolissa, joka tekee moniulotteisen pääroolin.”

”Myllyahon ohjaus antaa sopivassa suhteessa tilaa neron tekstille ja luo väkeviä mielleyhtymiä matkanteon pysähtymisen ahdistavuudesta varsinkin upeilla heijastuskuvilla sekä oivaltavilla tilaratkaisuilla.”

”Mika Myllyahon ohjaus on intensiivistä mutta avaraa, vaikuttava ja vahva dialogi saa tilaa eikä näyttämöllä tapahdu mitään ylimääräistä. Esityksessä on rohkeasti tunnetta ja sen ilmaisua, välillä huudetaan ja riehutaan laajalla skaalalla, välillä tunteita ilmaisevat pienet ilmeet ja eleet. Vaikuttavia ja voimakkaita hetkiä riittää, draamallisuus ja traagisuus on tasapainoista ja surumielistä.”

”Suosittelen näytelmää klassikoiden ja vahvan tarinan ystäville. Aihe on rankka, eikä teatterista poistu hymy huulilla. Mutta ihme on, jos inhimmillinen myötätunto ei ole näytelmää katsoessa koskettanut. Mieleen jää vahvasti pohdinta arvoista ja elämäntyön merkityksestä, millä niitä myös tänä päivänä mitataan.”

”Kokonaisuutena esityksen hahmot ovat uskottavia ja moniulotteisia, ja huolellinen näyttelijäntyö nautittavaa seurattavaa.”

”1940-luvun amerikkalaisklassikon Kansallisteatterin päänäyttämölle ohjannut teatterinjohtaja Mika Myllyaho ei onneksi sorru tempputeatteriin vaan antaa reilusti tilaa timanttiselle tekstille, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta, vaikka kantaesityksestä on vierähtänyt 70 vuotta.”

”Hirviniemi näyttelee kompleksisen, kaksijakoisen roolinsa vakuuttavasti. Nuoremman veljen Happyn osa perheessä on jäädä ajan lapseksi, isänsä kopioksi, ikinuoreksi naisia iskeväksi saamattomuudeksi – nuoruuden kuvaksi – Samuli Niittymäki näyttelee sen energisen vitaalisesti.”

”Loistavat näyttelijät, intensiivinen tunnelma ja laadukas, hyvällä tavalla traditionaalinen näytelmä muodostavat kokonaisuuden, jota seuraa tarkkana ja sydän syrjällään. Mihin pieni ihminen päätyy, kun sortumisvaara uhkaa?”