Terhi Panula Ihmisen ääni -esityksessä

Monologiteos on räätälöity karismaattiselle Terhi Panulalle.

Ranskan 1900-luvun suurimpiin dramaturgeihin, runoilijoihin ja elokuvaohjaajiin kuuluvan Jean Cocteaun klassikko Ihmisen ääni nähdään Omapohjassa Charles Gonzalèsin hienovireisenä ja hurjana ohjauksena kirjailijan syntymän 130-vuotisjuhlavuonna.

Charles Gonzalèsin ja Terhi Panulan kohtaaminen Pariisissa muutama vuosi sitten käynnisti näyttämöteoksen syntyprosessin. Ohjaaja Charles Gonzalès kuvailee kohtaamista ja teosta seuraavasti:

”Näyttelin pariisilaisessa teatterissa ranskalaista kuvanveistäjää Camille Claudelia, jota Terhi puolestaan oli esittänyt Suomessa. Kun Ranskassa usein vieraileva Terhi tuli taas kerran Pariisiin, tapasimme Rodin-museossa, jonka taiteellisena johtajana tuolloin toimin. Välillemme syntyi kahden taiteilijan vahva yhteys sekä varmuus siitä, että jonakin päivänä tekisimme yhteistyötä.

Tilaisuus yhteistyöhön tarjoutuikin nopeasti. Vuonna 2018 ohjasin Pariisissa ja Belgiassa Jean Cocteaun Ihmisen äänen (La voix humaine), ja Terhi tuli katsomaan esitystä.

Pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että toteuttaisimme yhdessä tämän huikean teoksen: minä ohjaisin Terhiä versiossa, joka valaistusta myöten olisi täysin uusi ja nimenomaan hänelle räätälöity. Käydessäni myöhemmin Helsingissä seuraamassa puolestani Terhin esiintymistä Kansallisteatterissa sain asiasta välittömästi varmuuden: hän olisi Jean Cocteaun henkilöhahmon tuntojen täydellinen tulkki.

Cocteaun Ihmisen äänen naishahmoa ovat esittäneet vuosien mittaan lukuisat kansainväliset näyttelijättäret, kuten Berthe Bovy, joka teki roolin teoksen ensiesityksessä Comédie-Française -teatterissa Pariisissa vuonna 1930, Anna Magnani, joka näytteli suuren Roberto Rossellininelokuvatoteutuksessa, sekä Simone Signoret, ensimmäinen Hollywoodissa Oscarilla palkittu ranskalaisnäyttelijä. Jean Cocteau tunnetaan myös vahvoista ja taiteellisista elokuvaohjauksistaan kuten Orfeuksen testamentti, Kaksoiskotka sekä mestariteos Kaunotar ja hirviö.

Ihmisen äänessä näytelmän ainoa henkilöhahmo on tavallinen, hiukan merkityksetön nainen, joka koko monologin ajan ilmaisee onnetonta, epätoivoista rakkauttaan. Onko tuo rakkaus mieheen todella olemassa vai onko nainen kuvitellut sen, keksinyt lohduksi yksinäisyyteensä, johon on jäänyt oman itsensä vangiksi kuin Pohjanmeren jäihin takertunut lokki? Se jää katsojan päätettäväksi, ja juuri siinä piilee teoksen nerokkuus.

Tuska ajaa naisen yli omien rajojensa, hulluuteen asti.

Cocteau halusi näyttelijän antavan vaikutelman, että hän vuotaisi verta, vuotaisi kuiviin, että esitys päättyisi verisessä huoneessa. Tässä tekstissä eivät vain sanat vaan myös hiljaisuus, tauot, puhuvat ja vaikuttavat voimallisesti. Cocteaun teoksessa totuudesta tulee valhetta, kieltäytyminen kääntyy suostumukseksi ja epätoivo verhoutuu ekstaasiin.

Olemme onnellisia ja ylpeitä saadessamme tarjota suomalaisyleisölle tämän Ranskan suuriin kirjailijoihin kuuluvan Jean Cocteaun tekstin. Henkilöhahmojensa sielunliikkeiden mestarillinen kuvaaja Cocteau yltää koskettamaan yleisöään syvälle sisimpään asti.”