Eläinten vallankumouksen käsiohjelma

George Orwell ‒ sananvapauden puolustaja

Eric Arthur Blair syntyi 25. kesäkuuta 1903 Motiharissa, Intian Bengalissa, joka oli tuolloin Ison-Britannian siirtomaa. Yksivuotiaana Eric muutti äitinsä ja sisarustensa kanssa Englantiin, Henley-on-Thamesin pikkukaupunkiin. Isä Richard, joka toimi brittihallinnon virkamiehenä Kiinaan suuntautuvassa oopiumikaupassa, ei juuri ollut läsnä Ericin lapsuudessa.

Vuosina 1911‒1916 Blair kävi katolisten ursuliinisisarten johtama St Cyprian’s -luostarikoulua, josta oppilaat pääsivät kotiin vain loma-aikoina. Vaatimattomasta taustasta tulevalle pojalle koulu oli kurinpidossaan, tekopyhyydessään ja sosiaaliluokkien välisessä epäoikeudenmukaisuudessaan nöyryyttävä kokemus, johon hän palasi myöhemmin kirjallisessa tuotannossaan. 

Blairin kirjalliset taipumukset näkyivät jo varhain. Hän julkaisi ensimmäiset runonsa 11-vuotiaana paikallislehdessä. Lahjakas oppilas sai stipendipaikan Eton Collegesta, jossa hänen opintomenestyksensä kuitenkin lähti laskuun. Yliopistoon varattomalla nuorukaisella ei ollut pääsyä.

Vuosina 1922‒1927 Blair toimi imperiumin poliisina Burmassa. Blair muutti vuonna 1927 Lontooseen, jossa hän ryhtyi Jack Londonin jalanjäljissä tutkimaan köyhyyttä vähäosaisten parissa maankiertäjäksi tekeytyen. Vuonna 1928 Blair muutti Pariisiin, jossa hän sairastui vakavasti ja hänen omaisuutensa varastettiin. 

Kirjailija Orwellin synty

Blair palasi Englantiin. Köyhyyden ja kurjuuden kokemukset siivittivät hänet kirjoittamaan ensimmäisen julkaistun esseensä The Spike (1931) sekä reportaasiteoksen Down and Out in Paris and London (1933, suom. Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa). Samoihin aikoihin syntyi myös ensimmäinen fiktiivinen romaani, kirjailijan Aasiassa vietettyihin vuosiin perustuva Burmese Days (1934, suom. Päivät Burmassa), joka julkaistiin ensin Yhdysvalloissa, koska Britanniassa sen pelättiin antavan liian tylyn kuvan siirtomaahallinnosta ja todellisista, tunnistettavista henkilöistä.  

Vuonna 1933 Blair otti käyttöön kirjailijanimen George Orwell, joka kuvastaa hänen rakkauttaan englantilaista maaseutua ja perinteitä kohtaan: Saint George eli Pyhä Yrjö on Englannin suojelupyhimys (ja kuningas Yrjö V toimi näihin aikoihin Britti-imperiumin hallitsijana); Suffolkissa virtaava Orwell-joki taas oli kirjailijan lempipaikkoja.

Vuosina 1929‒1936 Orwell asui monissa paikoissa elättäen itsensä muun muassa opettajana ja toimittajana. Vuonna 1936 Orwell matkusti laman kourissa kamppailevaan Pohjois-Englantiin tutkiakseen työväestön oloja hiilikaivoksissa. Syntyi teos The Road to Wigan Pier (1937, suom. Tie Wiganin aallonmurtajalle), joka on yhdistelmä sosiologista reportaasia ja omaelämäkertaa. Teoksessa Orwell tuo esiin poliittisen tietoisuutensa heräämisen ja kirjoittaa sosialismista positiiviseen sävyyn.
 

Sodassa fasisteja vastaan

Orwell avioitui Eileen O'Shaughnessyn kanssa kesällä 1936. Saman vuoden joulukuussa Orwell lähti taistelemaan Espanjan sisällissotaan (1936–1939) tasavaltalaisten puolella fasisteja vastaan. Tasavaltalaisten armeija koostui poliittisesti monenkirjavasta väestä, johon kuului mm. kommunisteja, anarkisteja, liberaaleja ja kansainvälisiä vapaaehtoisia. Vasemmistolaisten rivit jakaantuivat jyrkästi Josif Stalinin ja Neuvostoliitosta vuonna 1929 maanpakoon karkotetun Lev Trotskin kannattajiin. 

Orwell koki karvaan pettymyksen huomatessaan, että stalinistien, trotskilaisten ja anarkistien keskinäiset valtataistelut johtivat tasavaltalaisten joukot sekasortoon, mikä puolestaan edesauttoi Francisco Francon fasistit voittoon. Orwell, joka osallistui sotaan trotskilaisen POUM-puolueen rinnalla ja haavoittui vakavasti tarkka-ampujan luodista, sai oman osansa Stalinin vihaa lietsovasta propagandasta. Trotskin kannattajat julistettiin fasistien kätyreiksi, POUMista tehtiin laiton ja Orwell joutui pakenemaan Ranskaan. Kokemuksista syntyi muistelmateos Homage to Catalonia, 1938 (suom. Katalonia, Katalonia), jota pidetään nykyisin yhtenä merkittävimmistä Espanjan sisällissodan kuvauksista.
 

Espanjan kokemus oli Orwellille käänteentekevä. Hän löysi poliittisen kotinsa ja liittyi brittiläiseen Independent Labour Party -sosialistipuolueeseen vuonna 1938. Lisäksi kirjailijalle kirkastui uusi aihe ‒ totalitarismi. ”Jokainen rivi vakavaa tekstiä, jonka olen kirjoittanut vuoden 1936 jälkeen on kirjoitettu suoranaisesti tai välillisesti totalitarismia vastaan ja demokraattisen sosialismin puolesta, sellaisena kuin minä sen ymmärrän”, kirjoittaa Orwell esseessään Miksi kirjoitan (Why I Write, 1946, suom. Jukka Kemppinen). 

Totalitarismista tuli kantava teema Orwellin maailmanmaineen luoneissa romaaneissa Eläinten vallankumous (1945) ja 1984 (Nineteen Eighty-Four, 1949). Espanjassa Orwell oli tajunnut, millaisen valheille ja sorrolle perustuvan järjestelmän vallanhimoinen Stalin oli luonut, ja kuinka sokeasti monet demokraattisten maiden asukkaat ‒ myös valveutuneet ja edistyksellisinä itseään pitävät ‒ uskoivat stalinistisen Neuvostoliiton propagandaa. 

Ennen Eläinten vallankumousta Orwell oli kirjoittanut neljä fiktiivistä romaania, kolme reportaasiteosta sekä esseitä ja lehtijuttuja. Eläinten vallankumous merkitsi uutta askelta kirjailijanuralla: 

Eläinten vallankumous oli ensimmäinen kirja, jossa yritin täysin tietoisesti yhdistää poliittisen tarkoituksen ja taiteellisen tarkoituksen yhdeksi.

Stalinin hallitseman Neuvostoliiton kritisointi oli 1930‒40-lukujen Britanniassa arkaluontoinen asia. Neljä kustantajaa kieltäytyi julkaisemasta Eläinten vallankumousta. He eivät osanneet tai halunneet nähdä Orwellin poliittisen eläinsadun universaalia tasoa – sitä, kuinka jalon aatteen nimissä rakennetaan ihanneyhteiskunta, joka muuttuu totaaliseksi irvikuvakseen ‒ vaan tulkitsivat sen ainoastaan allegorisena satiirina Neuvostoliitosta. Romaanin otaksuttiin vahingoittavan suhteita Neuvostoliittoon, joka oli Britannian tärkeä liittolainen natsienvastaisessa taistelussa. Erityisen arveluttavana pidettiin, että puolueen ylin johto kuvattiin sikoina.

Orwell kävi taisteluun sananvapauden puolesta. Hän kirjoitti Eläinten vallankumouksen esipuheeksi esseen The Freedom of the Press, joka kuitenkin julkaistiin vasta vuonna 1972. Esseessään Orwell kirjoittaa: “Jos vapaus ylipäätään tarkoittaa jotain, se tarkoittaa oikeutta kertoa ihmisille mitä he eivät halua kuulla.” 

Eläinsatu propaganda-aseena

Eläinten vallankumous julkaistiin lopulta 17. elokuuta 1945, kaksi päivää sen jälkeen, kun Japanin keisari Hirohito oli ilmoittanut Japanin antautuvan ehdoitta liittoutuneille. Toisen maailmansodan pöly ehti tuskin laskeutua, kun Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välit tulehtuivat. Kylmän sodan aikana Eläinten vallankumous otettiin Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian propaganda-aseeksi kommunisminvastaisessa taistelussa. Brittien salainen propagandavirasto Information Research Department käännätti teoksen lukuisille kielille. CIA lähetti miljoonia kopioita romaanin käännöksistä ilmapallojen kyydissä Puolaan, Unkariin ja Tšekkoslovakiaan. 

Vuonna 1954 sai ensi-iltansa romaaniin pohjautuva, John Halasin ja Joy Batchelorin brittiläinen animaatioelokuva Animal Farm, jonka tarinan loppu poikkeaa Orwellin alkuperäisestä: tilan eläimille koittaa vapaus, kun he yhteistuumin kukistavat Napoleonin. Pari vuosikymmentä myöhemmin paljastui, että CIA oli salaa rahoittanut elokuvaa ja vaikuttanut todennäköisesti myös sen taiteelliseen sisältöön.

Dystopian jälkivaikutuksia

Eläinten vallankumouksen jälkeen kirjoitettu dystopiaromaani 1984 jäi tekijänsä viimeiseksi. Teos kuvaa painajaismaiseksi muuttunutta lähitulevaisuutta, jossa totalitaarinen hallinto hallitsee, tarkkailee ja rankaisee ihmisiä herkeämättömästi valvontateknologian, pikimustan propagandan ja indoktrinaation avulla. Romaanin traaginen päähenkilö Winston Smith työskentelee Totuusministeriössä, jossa hän "ajanmukaistaa menneisyyttä" eli väärentää historiaa. 

Teoksen vaikutus jälkimaailmaan on ollut valtava. Monet kirjailijan luomat käsitteet, kuten kaksoisajattelu (doublethink), ajatusrikos (thoughtcrime), epähenkilö (unperson) tai Isoveli (Big Brother) ovat juurtuneet erottamattomaksi osaksi nykyajan poliittista kieltä ja populaarikulttuuria. Laajimmalle levinnyt kirjailijaan liittyvä käsite on kuitenkin orwellilainen (Orwellian), jota Orwell ei tietenkään itse lanseerannut. Ilmauksesta on kehkeytynyt vuosikymmenten saatossa niin epämääräinen ja ontto poliittisen retoriikan ”taikasana”, että sen nimissä voidaan vastustaa tai puolustaa lähes mitä tahansa Elokapinasta Donald Trumpiin. 

Ruusut eivät kuihdu

Orwellin vaimo Eileen kuoli 39-vuotiaana kesken kohdunpoistoleikkauksen maaliskuussa 1945. Myös Orwellin terveydentila oli huonontunut 1930-luvun lopulta alkaen. Pariskunnalla oli yksi ottolapsi, Richard. Elämänsä viimeiset vuodet Orwell asui Juran saarella Skotlannin Sisä-Hebrideillä. Hän ehti solmia avioliiton Sonia Brownellin kanssa vain kolme kuukautta ennen kuolemaansa. Tuberkuloosin riuduttama kirjailija menehtyi 21. tammikuuta 1950 lontoolaisessa sairaalassa 46-vuotiaana.

Työni lisäksi välitän eniten puutarhanhoidosta", Orwell kirjoitti. Kirjailijan istuttamia ruusuja kasvaa tiettävästi edelleen hänen mökkinsä puutarhassa Wallingtonissa, jonne hän istutti ne vuoden 1936 keväällä.

Teksti: Jyrki Koskelo
 

Ohjaus, dramatisointi 
ja suomennos Michael Baran 
Lavastus- ja pukusuunnittelu Tarja Simone 
Valo- ja videosuunnittelu Mikki Kunttu 
Musiikki Juhani Nuorvala 
Äänisuunnittelu Jani Peltola, 
Juhani Nuorvala ja Turkka Inkilä
Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi
Näyttämömestari Mikko Jutila
Valon teosvastaava Eetu Hiltunen
Äänen teosvastaava Jani Peltola
Puvuston teosvastaava Saija Kiiskilä
Järjestäjä, tarpeiston 
teosvastaava Kristiina Rökman
Kuiskaaja Irene Lång
Pukija-pukuhuoltaja Marjo Kemppainen
Lavastuksen toteutus Kansallisteatterin lavastamo
Teknisen suunnittelun 
teosvastaava Tuomo Tervo
Seinämaalauksen suunnittelu 
ja toteutus Tarja Simone 
Pintakäsittelyn teosvastaava Elli Hakkola
Pukujen toteutus Mustafa Ghafori, Lilja Honkanen, Sinna Kajander, Anne Korpisalo, Marika Liivalahti, Nina Martikainen, Anne Männistö ja Ilkka Salakari 
Käsiohjelman toimitus Jyrki Koskelo
Graafinen suunnittelu Marko Kovero
Promokuva Tuomo Manninen
Valokuvat Mikki Kunttu 

Kiitos Kati Lukka

Kansallisteatterin henkilökunta

Tiedusteluusi koskien Eläinten vallankumousta. Tietenkin tarkoitin sen ensisijaisesti satiiriksi Venäjän vallankumouksesta. Aikomukseni kuitenkin oli, että sitä voisi soveltaa laajemminkin, mikäli sellainen vallankumous (väkivaltainen salaliittolainen vallankumous, jota johtivat tiedostamattaan vallanhimoiset ihmiset) voi saada aikaan vain hallitsijoiden vaihtumisen. Tarinan opetuksena ajattelin olevan, että vallankumoukset saavat aikaan perinpohjaista kehitystä ainoastaan silloin, kun kansa on hereillä ja osaa hankkiutua eroon johtajistaan välittömästi, kun johtajat ovat työnsä tehneet. Käännekohtana tarinassa oli määrä olla se, kun siat ottivat maidon ja omenat itselleen - - Jos muilla eläimillä olisi ollut tolkkua puuttua peliin silloin, kaikki olisi mennyt mainiosti. Mikäli ihmiset kuvittelevat, että puolustan vallitsevia oloja, se johtuu luullakseni siitä, että heistä on tullut pessimistejä, jotka olettavat, ettei muita vaihtoehtoja kuin diktatuuri ja täysin säätelemätön kapitalismi ole… Tarkoitukseni oli sanoa, että ”vallankumous ei tapahdu ellet tee sitä itse; hyväntahtoista diktatuuria ei ole olemassakaan.” 

Katkelma George Orwellin kirjeestä kirjailija Dwight Macdonaldille (sitaatin suom. Jyrki Koskelo)