”Rautiainen on kertonut ajattelevansa kuvilla ja ohjaavansa näyttämökuvia rakentamalla. Niitä todella saadaan, uskomattoman komean alun kautta ­upeaan loppuun.”

”Teatteriin pitää mennä juuri silloin, kun se alkaa ja siellä pitää sitoutua jakamaan yhteisöllinen hetki tuntemattomien kanssa. Siinä on jotain ikuista ja arkkityyppistä.”

”Näytelmä toimiikin tunteiden ja sen uskomattoman visuaalisuuden kautta, joka vielä pari päivää näytöksen jälkeen vaikuttaa. Aika uskomattoman hyvin teatterilta, jossa tämä melankolian, itsekkyyden ja surun sekä haaveiden murentumisen tunnekirjo tapahtuu yhdessä huoneessa.”

”Emmi Parviaisen Maša kipuilee rakkaudessaan Trepleviin. Mašan kautta kulkevat näytelmän tummat sävyt traagisimmin. Mustaan puettu Parviainen on hiusmartoaan myöten surua, tikapuilla epävarmasti kiipeillessään, humalassa riekkuvana ja ah niin jumalaisesti laulavana.”

”Vanhat tavat ja uusi ääni törmäävät ja henkilöityvät äidissä ja pojassa. Maria Kuusiluoman esittää ikääntyvää näyttelijää, Irinaa, syöjättären ja diivan elkein. Häntä ei saa sivuuttaa edes oma poika Kostja. Teatterikorkeakoulainen Miro Lopperi esittää Kostjaa tavalla, jossa näkyvät nuoruus ja viattomuus.”

”Esityksen näyttelijäsuoritukset ovat lähes poikkeuksetta upeita. Maria Kuusiluoma loistaa ja kipunoi Irina Arkadinana. Miro Lopperin Kostja ei ole vain tuskainen nuori mies, neljännessä näytöksessä hän on olemustaan myöten kypsynyt ja aikuistunut, päättäväinenkin. Aksa Korkkila on ihastuttava Nina, sekä vapaasti lentävänä lokkina että myöhemmin kokemusten kypsyttämänä, aikuisena naisena. Emmi Parviainen tekee Mašana huiman roolin vodkasta lohtua hakevana, Kostjan vastarakkautta turhaan toivovana, onnettomana nuorena naisena. ”

”Kuusiluoman tulkinta, ääni ja artikulaatio todistavat millainen taito pitkän uran tehneellä näyttelijällä on hallussaan. Hän on aplodinsa ansainnut.

Vaan on näyttämöllä muitakin koskettavia roolitulkintoja. Yksi on Emmi Parviaisen tuskaisa Masa, ja hän laulaa väliajan jälkeen sellaisen biisin, että yleisö on polvillaan.”

”Minun on nähtävä tämä Lokki uudestaan, ihan niin kuin kävi parille aiemmallekin Tšehov-tulkinnalle tässä talossa. Katsottava ja kuunneltava vielä tarkemmin, aistittava vielä herkemmin. Rakastuin aika moneen eri hahmoon ja tapaan olla näyttämöllä auki ja läsnä, ja kokonaisuuteen.”

”Maatilan omistaa raihnainen Sorin, roolissa esityksen koomisin hahmo Vesa Vierikko. Hänen sisarensa, kuuluisan näyttelijän Irina Nikolajevna Arkadinan roolissa häikäisee mainio Maria Kuusiluoma, joka tekee esityksen vaikuttavimman roolisuorituksen.”

”Ohjaaja Anne Rautiainen on tehnyt ihmeitä. Lavatapahtumat ovat selkeitä ja hyvin jäsentyviä. Kiitän myös lavaistusta, valaistusta ja puvustusta. Kaikki osatekijät luovat vahvan ja vaikuttavan kokonaisuuden.”

”Toisen näytöksen alussa pianon päällä laulava Emmi Parviainen on jo riittävä syy mennä katsomaan tämä Lokki. Sydämeni nyrjähti sijoiltaan.”

”Ihana! Kaunis! Niin pohjattoman surullinen! Näin kuulin muiden Lokkia kat-somaan tulleiden huokailevan ensi-illan jälkeen. Samaa mieltä olin itsekin, kun astelin Kansallisteatterin portai-ta alas syvästi vaikuttuneena. Ohjaaja Anne Rautiaisen Tšehov-tulkinta on taianomainen. Upea on jo alku: tummanpuhuva meri, yksinäisen runoilijan kuolemasta kertova Alfonsina y el Mar -laulu sekä näyttelijöiden fyysisesti esittämä, lähes tanssima näytelmän perusasetelma, onnettomien rakkauksien ja täyttymättömien toiveiden palapeli. Katri Renton lavasteet luovat näyttämölle magiaa, ja näyttelijäkaarti loistaa kautta linjan Aksa Korttilasta ja vielä TeaKissa opiskelevasta Miro Lopperista Emmi Parviaiseen, taiteilijajuhlaansa viettävään Maria Kuusiluomaan ja pieniä huumorin pilkahduksia esitykseen tuovaan Vesa Vierikkoon.”

”Ja miten loistava Tšehov tulkitsija on Emmi Parviaisesta Kansallisteatterissa kehittynyt! Muutaman vuoden takainen Vanja-enon Sonja ehkäpä mieliinpainuvimpana. Lokissa Parviainen onnistuu tulkitsemaan epätoivoisesti rakastuneen Mašan herkkävireisesti ja luo herkän ja vereslihalla olevan nuoren naisen koskettavasti.”

”Lokki nimittäin on todella hieno! Anne Rautiainen on sovittanut ja ohjannut esityksen pienelle näyttämölle, ja se täyttää lavan taitavasti ja elävästi, jättäen tilaa niin epätoivoiselle rakkaudelle kuin suurelle taiteellekin. Rautiaisen ohjaus tarttuu hienosti näytelmän teemoihin ja tuo ne lavalle herkällä mutta julmalla tavalla.”

”Vahvat roolisuoritukset kehräävät näytelmään juuri ne näkymättömät langat, jotka tiukoiksi kiristyessään pyörittävät ihmisiä toistensä ympäri ja luovat kokonaisuutta koossa pitävän jännitteen. Siinä yksi syy nautinnolliseen teatterikokemukseen.”

”Vaan mitä on vahvuus ja voima? Naamioita nekin ja Kuusiluoman komean moniulotteista Irinaa kohtaan tuntee samanaikaisesti sekä sääliä että vastenmielisyyttä. Hänessä henkilöityy niin Lokin ulkoinen kuin sisäinenkin maisema.”

”Musiikki kuulostaa siltä, että se on sävelletty vain ja ainoastaan Mašalle ja häntä esittävän Emmi Parviaisen äänelle. Muut lavaelementit tukevat tunnelmaa. Kaikkiaan Lokki on lavastuksen, valaistuksen ja puvustuksen juhlaa.”