”Ohjaaja Jussi Nikkilän ja esitysdramaturgiasta vastaavan Anna Viitalan raikkaat näkemykset kiteytyvät keskeisellä tavalla näytelmän ikoniseen parvekekohtaukseen.”

”Kansallisteatterin esitys onnistuu kokonaisuudessaan puhuttelemaan tämän päivän katsojaa, ja uskoisin, että erityisesti nuoria.”

”Dramaturgia tiivistää olennaisen, ohjaus vetää kiihdyttäen ja hiljentäen. Osui ja upposi.”

”Näyttelijät puhuvat Shakespearen kieltä sisäistetysti. Nykyaikaa on repliikeissäkin heitelty sopivasti sekaan, jälleen niin kevyesti ja taitavasti, että mitään kuilua tai ristiriitaa ei synny. Runomitta nyt vaan on näiden ihmisten kieltä. Nuorten suussa se korostaa heidän kiivasta romanttisuuttaan ja huumoriaan.”

”När regissören Jussi Nikkilä och dramaturgen Anna Viitala tar sig an Shakespeares klassiska kärlekstragedi är det inte i första hand släktfejderna och den förbjudna kärleken som står i centrum utan ungdomen. Tonårens känslokaos väller över scenen samtidigt som uppsättningen gör rent hus med dammiga rollmodeller.”

”Karhu ja Riipinen ovat teatterikorkeakoululaisia ja juuri niin suloisen untuvikkoja kuin roolit edellyttävät. He tekevät hahmonsa taitaen, artikulaatiota myöten. Kuinka helposti Shakespearen kieli soljuukaan, ja Julia sylkee väliin karskin lakonisia heittojaan, jotka ovat toisesta ajasta.”

”Lava on täynnä teatterikorkeakoululaisia ja energiaa.”

”Sen sijaan Kansallisteatterin tulkinnasta tekevät ainutlaatuisen musiikki ja valot. Kaksi muusikkoa on sijoitettu lavan viereisiin aitioihin, ja he loihtivat soittimistaan äänimaisemia, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan saattavat yleisön hypnoottiseen tilaan. Ja kun elektronisten soittimien sekaan on mahdutettu vielä pari selloa, olen aivan myyty!”

”Vuorovaikutus näyttelijän ja hänen yleisönsä välillä oli voimakasta ja välitöntä. Karhun tavassa näytellä, tai oikeammin tavassa olla näyttämöllä, oli jotakin hyvin koskettavaa.”

”Kuulas ambient-musiikki taikoo lavasta nuorten näyttelijöiden catwalkin, jolle he astuvat uljaasti konkarikollegoitten keskellä.”

”Kansallisteatterin ajantasaistus Romeosta ja Juliasta kunnioittaa alkuperäistä tekstiä ja tarinaa: painotus on aivan oikein.”

”Mahtava on Sanna Palon paikoin hulppean räävitön Imettäjä, jonka nauru on täynnä räiskyvää räkää. Patriarkaattista isänvaltaa ruumiillistaa ja sen tuhoisan typeryyden tuo nautinnollisen kiivaasti esiin Juha Variksen Capulet. Hänen rinnallaan Katariina Kaitueen Rouva Capulet on onnistuneen hienohelmaisesti avuton ja tosipaikan tullen kykenemätön pitämään tyttärensä puolia. Miro Lopperi Mercutiona taas on niin elävä esimerkki lähiön pojasta, että hän on taatusti tullut minua kadulla vastaan.”

”Hurmaava, raikas Julia Romeoineen ja muine joukkoineen tekee nautittavan, viihdyttävän esityksen, jossa katsoja saa niin nauraa kuin liikuttua – enemmän ensimmäistä, mikä on outoa, kun juonta ajattelee.”

”Sain tästä toteutuksesta jotenkin suunnattoman paljon energiaa! Taas yksi näytelmä, jonka haluaisin nähdä myöhemmin keväällä uudestaan.”

”Katri Renton hienosti lavastamalla ja Pietu Pietiäisen valaisemalla suurella näyttämöllä nähdään vauhdikas, huumorintajuinen ja aitoa Shakespearen henkeä välittävä esitys. Ima Iduozeen koreografiassa varsinkin Julian perheen juhlakohtauksissa on kansanteatterin henkeä. Ja kansanteatteri tässä kohtaa sanan parhaassa merkityksessä.”

”Mikä myötätuntoinen ele onkaan yhdistää teatterikorkeakoulun opiskelijat ja ammattiaan jo harjoittavat esittämään yhteistä tulkintaa klassikkonäytelmästä. Musiikki, puvustuskin tukevat aikojen yhteen liittämistä, oksastamista, jonka tuloksena hedelmät ovat toisenlaisia.”

”Kaunista musiikkia sai kuunnella, mutta sitä pystyi myös katselemaan, sillä muusikot soittivat aitioissa, lavan molemmilla puolilla.”

”Haukoin henkeäni elämän ja kuoleman välitilalta muistuttavan lavastuksen ja sykähdyttävien äänien vuoksi.”

”Kansallisteatterille pitää antaa erityiskiitokset, että ottavat näin isoon produktioon mukaansa opiskelijoita. Nuorilla on todellinen tilaisuutensa näyttää, mitä osaavat, ja osaavathan he.”

”Nikkilän ohjauksessa kokonaisuus alusta lopun kauniiseen visuaaliseen puhuttelevaan finaaliin on hallittua, yllättävää, toimivaa ja asemoinniltaan Kansallisteatterin koko suurta lavaa, parrasvaloja ja salin etutilaa aina ruhtinaallisiin aitioihin asti tunnelmissa upeasti hyödyntävää.”

”Mila Laine ja Aleksi Kaufmann esiintyivät erinäisten soittimien kanssa lavan molemmin puolin ja Laineen säveltämä musiikki oli harvinaisen hieno tausta näytelmälle. Kyseessä ei ollut pelkkä taustamusiikki vaan valtava osa näytelmää. Etenkin ne sellot saivat kylmät väreet nousemaan.”

”Kaikkein upeinta on nähdä Julian ja Romeon rooleissa kaksi nuorta, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Satu Tuuli Karhu ja Olli Riipinen, jotka päivittävät tämän satoja vuosia vanhan tragedian kertaheitolla nykypäivään. He onnistuvat siinä, mihin vain harva näitä rooleja esittänyt on pystynyt: heihin uskoo. Ja voi miten heihin uskookaan!”