Siirry pääsisältöön

29.10.1943
”Harhailen huoneesta toiseen, portaita alas ja jälleen ylös, ja tunnen olevani kuin laululintu, jolta on kovakouraisesti revitty siivet ja joka pyristelee täydellisessä pimeydessä ahtaan häkkinsä ristikoita vasten.”

Pysykää kotona. Älkää nähkö ystäviä, älkää sukulaisia. Välttäkää kaikkea turhaa matkustamista. Olkaa eristyksissä.

Uutiset eristäytymisen alkamisesta läväyttivät mieleeni heti erään, joka joutui olemaan eristyksissä ulkomaailmasta, neljän seinän sisällä, mutta paljon pidempään, ja paljon vaarallisemmissa oloissa: Anne Frankin. Anne Frank perheineen sekä neljä muuta piileskelijää asuivat Prinsengracht 263:n ullakkohuoneistossa, ”Salaisessa siivessä”,  kaksi vuotta ja kaksi kuukautta ennen paljastumistaan.

Tieto Kansallisteatterin esitysten perumisesta tuli perjantaina 13.3., jolloin olimme keskellä Anne F –esityksen harjoituskautta. Ensi-illan oli tarkoitus olla 7. toukokuuta. Olimme pohtineet nuorten ryhmän kanssa sitä, mitä kaikkea jatkuva yhdessäolo ja jatkuva samassa paikassa, taukoamaton sisälläolo voi tarkoittaa: rutiineja, tavallisen elämän rippeistä kiinnipitämistä, voimisteluharjoituksia, lukemista, pelaamista, opiskelua. Myös riitoja, ärsyyntymistä, suuria tunteita. Emmepä arvanneet, että joudumme suoraan metodinäyttelemisen syvään päätyyn.

17.10.1943
”Minua ihan huimaavat kaikki solvaukset ja haukkumasanat, joita on lennellyt viime viikkoina tässä kunniallisessa talossa.”

Olen jutellut nuorten kanssa videotapaamisissa siitä, onko koronaeristys tuonut uusia oivalluksia Anne F –esityksen suhteen. Esiin nousi muiden muassa epätietoisuuden sietäminen. Monet kokivat ymmärtävänsä paremmin Annen ja muiden tunnetilaa siitä, ettei kukaan tiedä, kuinka kauan piileskelemistä on jatkettava. Kärsimätön maihinnousun odotus näyttäytyy nyt selkeämpänä: liittoutuneiden maihinnousun kun uskottiin olevan nopea tie vapautumiseen. Toisaalta jotkut mainitsivat myös sen, että tilanne opettaa kärsivällisyyttä ja sisäisen rauhan löytämisen tärkeyttä. Omaa identiteettiä, ilman aktiivisia harrastuksia ja ystäviä ympärillä, tulee pohdittua ihan eri lailla kuin tavallisessa arjessa. Ahdistuminen ei auta, on vain keskityttävä pieniin asioihin ja arjen rutiineihin.

11.7.1943
”Tavalliset ihmiset eivät varmaan voi ymmärtää, mitä kirjat merkitsevät meille sisään vangituille. Lukeminen, opiskeleminen ja radio ovat meidän ainoita huvituksiamme.”

Päivät toistuvat samanlaisina, viikonpäiviä ei erota toisistaan. Kavereita on ikävä. Koko ajan samojen ihmisten kanssa oleminen ahdistaa, ja päivien toimilla ei tunnu olevan selkeää päämäärää. ”Luonto ulkona menee eteenpäin, mutta itse on pysähtynyt”, sanoi yksi ryhmän nuorista. Niin, se luonto! Monelle luonto on nyt se tärkein henkireikä. Eräs nuorista totesi, että tulisi hulluksi, jos ei pääsisi ulos. Tunnen itse ihan samoin. Ulkoilu, kävelyt ja lenkillä käynti tuovat rytmiä päivään ja tuulettavat aivoja ja kehoa.

Anne Frank sai nähdä luontoa vain vilaukselta ikkunan verhojen raosta. Hän kaipasi luontoa, kaipasi vehreyttä, aurinkoa, kuuta, ja hän kirjoitti luonnosta paljon.

13.6.1944
”Olen lumoutunut kaikesta, mikä liittyy luontoon. Johtuisiko tämä siitä, etten ole pitkään aikaan pistänyt nenääni ulkoilmaan?”

Mutta sitten se iso kysymys: Onko näitä erilaisia eristyksiä mielekästä edes verrata toisiinsa? Anne Frank ja muut piileskelijät elivät keskellä sotaa, välittömässä kuolemanvaarassa. He näkivät nälkää ja kokivat äärimmäistä puutetta ja kurjuutta piiloissansa.

10.3.1943
”Yhtäkkiä konekiväärit alkoivat rätistä, mikä on vielä kymmenen kertaa pahempi kuin tykkien jylinä.”

Täällä Suomessa meidän eristäytymisemme on jotakin aivan muuta. Ulos saa mennä. Cafe lattea ei saa juoda kahvilassa sisällä, mutta sen voi napata mukaan take away -mukissa. Meitä ei vainota. Ruokaa riittää, ja jopa vessapaperia (muuten, tuosta luksuksesta Salaisen siiven piileskelijät eivät saaneet nauttia!).

Vaikka kehys on aivan toinen, on mielenkiintoista huomata tiettyjen asioiden pysyvän samoina, oltiinpa sitten 1940-luvun Amsterdamissa, 2020-luvun Suomessa tai vaikkapa Mars-lentoa simuloivassa kapselissa. 520 päivää kestäneessä avaruuskokeessa mukana ollut venäläinen Aleksandr Smolejevski on antanut koronakaranteenilaisille neuvoja: ”Jotta eristys ei tuntuisi vaivalta, pitää huolehtia kahdesta ehdosta: päättää tämän olevan kiinnostava harjoitus ja seuran olevan hyvää.”

Kukaan meistä ei olisi tietenkään toivonut tai osannut kuvitella tällaista tilannetta, joka meillä nyt on. Kuitenkin näyttää siltä, että kun Anne F:n harjoitukset taas syksyllä käynnistyvät, on ryhmän nuorilla näyttelijöillä ironista kyllä monin verroin enemmän ymmärrystä ja elämänkokemusta eristyksessä elämisestä. Nyt roolihenkilöiden ajatusmaailmaan on varmasti helpompi sujahtaa kuin kevään harjoituksissa ennen niiden keskeyttämistä. Uusia oivalluksia on syntynyt.

7.3.1944
”Jokaisessa surussa piilee jotakin kaunista.”

Anne Frank ja seitsemän muuta piiloutunutta paljastuivat 4.8.1944 ja heidät vietiin keskitysleireille. Vain Annen isä Otto Frank jäi henkiin.

 

Kantti – Nuorten Kansallisteatterin seuraava esitys on Anne Frankin päiväkirjaan perustuva Anne F. Sen ensi-ilta on siirretty syksylle 2020.

Tekstin on kirjoittanut ja kuvan Kantti-nuorten harjoituksista ennen etäharjoituksia on ottanut teatteriohjaaja Satu Linnapuomi, joka toimii vuosina 2019-2021 Kantin taiteellisena vastaavana ja vetäjänä.

Kursivoidut lainaukset ovat Anne Frankin Päiväkirjasta (suom. Anita Odé).