Kalle Ropponen

Kalle Ropponen on valosuunnittelija, joka on työskennellyt laajalti kotimaisissa teattereissa. Ropposen töiden pääpaino on ollut uudessa kotimaisessa draamassa, mutta suunnittelutöiden listalta löytyy teoksia nykytanssista musikaaleihin. Ropposen valosuunnittelutöitä Kansallisteatterissa ovat olleet muiden muassa olleet muiden muassa Kissani Jugoslavia (2018), Lemminkäinen (2018) ja Canth (2016).

Parhaillaan hänellä on työn alla Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia -teokseen perustuva teatteriesitys, jonka kantaesitys on Pienellä näyttämöllä 7.3.2019.

1. Millainen on suhteesi Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoihin?

”Mauri Kunnaksen kirjat ovat 1980-luvun lapsuuteni peruskuvastoa. Olen seikkaillut Koiramäen lasten kanssa vuosikaudet sekä kirjojen tarinoissa että niiden runsaissa ja mielikuvitusta herättävissä kuvissa. Niiden yltiörikas visuaalisuus, leikkisän tutkiva ja samalla mystisen jännittävä suhde historiaan ja kunnioittava tapa linkittää perhe- ja sukupuu jokaisen henkilökohtaiseksi kokemukseksi historiasta ovat vaikuttaneet minuun voimakkaasti. Voin liioittelematta sanoa Koiramäki-tuotannon vaikuttaneen voimakkaasti siihen, että jo hyvin nuorena kiinnostuin historiasta. Tällä ja kirjojen mielikuvitusta ruokkineella visuaalisuudella on epäilemättä ollut kauaskantoisia seurauksia; epäilemättä lukuisat hetket Kunnaksen kirjojen parissa ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että olen päätynyt valosuunnittelijaksi, työskentelemään siis tarinoiden, dramaturgian ja rikkaan visuaalisuuden parissa.”

2. Mikä on lempihahmosi Mauri Kunnaksen kirjoista?

”Pölypallo! Eli Heikki Hämähäkki, ehdottomasti. Lapsena etsin kirjojen kuvituksesta aina ensimmäisenä ”Pölypallon”, joksi Heikki Hämähäkkiä kutsuin. Vasta aikuisena minulle on selvinnyt otuksen oikea laji ja nimi. Herra Hakkaraisen tavoin liki koko kuvallisen kerronnan läpi seikkaileva hämähäkki on nerokas tapa pitää lapsen mielenkiintoa yllä. Eikä vain lapsen. Myös tämän esityksen suunnittelijaryhmä yltyi innokkaasti etsimään ”pölypalloa” Koiramäen Suomen historian sivuilta esityksen ennakkosuunnittelua tehtäessä. Se loi suunnittelupalavereihimme iloisen ja leikkisän ilmapiirin, jollainen on välttämätön tila hyvään lopputulokseen pääsemiseksi. Kiitos siitä, ihana Pölypallo!”

3. Millaisena näet Koiramäen Suomen historian teatterinäyttämöllä valosuunnittelijan silmin?

”Emme tietenkään voi sellaisenaan siirtää Kunnaksen runsaudensarvena ryöppyävää kuvastoa näyttämölle. Voimme käyttää sitä vain vaikutelmien lähteenä. Ja tietenkin pyrkiä kunnioittamaan niitä lähtökohtia ja saavutuksia, joihin Kunnas on yltänyt. Haluan siis osaltani saavuttaa omalla taiteellisella välineelläni, valolla, saman kokemuksen kuin Kunnaksen kirjojen kuvitus on minussa synnyttänyt: runsauden, yllättävyyden, leikkisyyden, huumorinkin, värikylläisyyden vaikutelman ja näiden kautta mielikuvituksen heräämisen kokemuksen.”

4. Millaisia haasteita ja mahdollisuuksia lastenteatteriesitys tarjoaa valosuunnittelijalle?

”Lastenteatterin ei pitäisi sinänsä erota muusta esitystaiteesta lähtökohdiltaan. Kaiken tekemiseni toivon olevan yhtä tinkimätöntä ja intohimoista. Lapset ovat kuitenkin yleisönä ihastuttavalla tavalla suorempia palautteenantajia. Se kannustaa ehkä vieläkin suurempaan tarkkuuteen omien suunnitelmallisten lähtökohtien saavuttamiseksi. Mikään puolitiehen jäänyt ratkaisu tai idea ei kelpaa, siitä tulee epäilemättä suora ja kaunistelematon palaute. Lisäksi on varmaa, että kohdeyleisö on Mauri Kunnaksensa lukenut. Ei ole siksi mahdollista lähteä hakemaan pelkästään omia taiteellisia tavoitteita ohi Kunnaksen tuotannon. Tämä ei tee työstä helppoa, mutta kutkuttavaa ja kiinnostavaa kyllä. Olen tavattoman iloinen saadessani olla osa tätä työtä ja seikkailua!”

5. Mikä on oma lempihahmosi Suomen historiasta? Miksi?

”Se on dramaattinen ja vielä nykypäivänäkin tutkijoita hämmentävä persoona, kuningas Kustaa III. Kustaasta voisi tehdä ihan oman näytelmän. Tai elokuvan! Hänen elämässään on teatraalisia käänteitä riittänyt, mutta kulttuurista, taiteista ja tieteistä kiinnostuneena vaikutusvaltaisena henkilönä Kustaa III:n vaikutus kantaa hedelmää yhä tänä päivänä. Teatteria rakastaneella kuninkaalla on epäilemättä vaikutuksensa siihen, että ruotsalaiset kuten myös me suomalaiset, entiset Kustaa kolmannen alamaiset, olemme niin intohimoista teatterikansaa. Kiitos Kustaa III.”

6. Entä lempiaikakautesi? Miksi?

”Pohjoismainen omaleimainen rokokoo, eli kustavilaisuus puhuttelee minua. Se on valoisaa, keveää ja harmonista. Pohjoisen valkean valon kanssa se luo tasapainoista visuaalisuutta, joka tänäkin päivänä tekee silmille ja sielulle hyvää. Siitä upea esimerkki on Porvoon vanhakaupunki. Suomalaista kustavilaisuutta kauneimmillaan.”

 

Kalle Ropposta haastatteli Jyrki Koskelo.