Axel - soolo miesäänelle

Sinulle minä olen isä. Kannan sinua sylissäni ja näytän kuinka porakone toimii. Olen saattanut sinut tähän maailmaan ja olen sinusta vastuussa.

Sinulle minä olen tytär. Olen juossut kesämekossa syliisi kun polveen tuli naarmu.

Kun sinä sanoit, etteivät pojat käytä mekkoja, minä jatkoin leikkejäni. Minä tiesin etten ole poika. Saati tyttö.

Sinulle minä olen mies. Mieleesi tulee sana työmies. Rasvaiset kädet joissa roikkuu iso jakoavain. Denim-haalarit ja leveä haara-asento. Sanot sen minulle ääneen: ”Sinä olet työmies” ja hymymme kohtaavat.

Sinulle minä olen vaimo. Minä keitän sinulle aamukahvin joka aamu. Minä kysyn joka aamu erikseen, kuinka haluat kahvisi valmistettavan juuri tänä aamuna. Minä valehtelen vähän. On myös aamuja jolloin en jaksa nousta niin aikaisin keittämään kahvia. Niitä on ehkä kerran tai kaksi kuussa. Mutta useimmiten minä keitän sinulle aamukahvin. Tarkoitan yhä jokaista sanaa jotka sanoin häissämme, kun minusta tuli vaimosi.

Sinulle minä olen mestari. Sinä luotat maailmankaikkeutesi minun käsiini ja uskot että pidän siitä hyvää huolta. Ainakin virka-aikana.

Sinulle minä olen sisko. Sinun kanssasi minä olen pelannut jalkapalloa ja jääkiekkoa ja paininut ja vetänyt tukasta. Tehnyt kaikkea mitä siskot tekevät.

Sinulle minä olen eno. Sinun isällesi minä olen lanko. Kaikille sukulaisuusnimityksille on paikkansa ja ne kaikki viittaavat minuun jossain yhteydessä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se on sanonta jonka viesti on, että me ihmiset välitämme toisistamme.

Sinulle minä olen vanhempi. Sinua minä olen imettänyt. Sinä tiedät sen hyvin. Kun menen töihin, sinä kysyt äidiltä: ”Missä isi on? Haluan isinmaitoa”.

Sinulle minä olen tuntematon. Et saa selvää sukupuolestani. Tuijotat minua kauan. Tuijotus on jatkunut vuosia, vuosikymmeniä. En minä sitä huomaa, mutta läheiseni vaivaantuvat siitä joskus. Oletko ajatellut että voisit tulla joskus juttelemaan ja tutustumaan minuun? Jos päätät tehdä niin, jätä kysymättä se ensimmäinen kysymys. Olen vastannut siihen jo niin monta kertaa hiekkalaatikolla.

Oletko tyttö vai poika? Kyllä! Ehdottomasti! Tosi mielellään! Sekä että ja paljon enemmänkin. Mitä leikitään?

Tämä tosin ei ole mikään utopia tai unelma siitä, millainen todellisuus olisi, jos sukupuoli ei määrittäisi olemista. Tämä on minun elämääni ja arkea. Sitä todellisuutta jota elän ja jossa minä saan itse päättää mikä ja kuka minä kulloinkin olen.

No, leikitäänkö todellisuutta? Joo! Tää ois ihminen. Tääkin ois ihminen. Nyt nää menis yhdessä tekemään ruokaa.

 

S. Nojonen
Kirjoittaja on Axel – soolo miesäänelle -esityksen katsoja, joka kirjoitti esityskokemuksensa jälkeen sukupuolen takaisuudesta. Kiitos, kun lähetit hienon tekstisi meille ja saimme julkaista sen.

Sukupuolen takaisuus -bloggaussarja

Axel – soolo miesäänelle -esityksen innoittamina pyysimme kolmelta ihmiseltä kirjoitusta siitä, millainen voisi olla tila / todellisuus, jossa sukupuolia ei ole tai ne eivät määritä olemista. Kirjoittajat ovat Emilia Kokko, Valto Kuuluvainen sekä Helena Sinervo.

Jos sinäkin intoudut kirjoittamaan tästä aiheesta, olisimme iloisia, jos saisimme lukea kirjoituksesi. Voit lähettää sen osoitteeseen: tiedotus@kansallisteatteri.fi. Osa kirjoituksista voidaan myös julkaista tässä blogissa.

Axel - soolo miesäänelle