Siirry pääsisältöön
""

Kirjoitus on julkaistu myös Kansallisteatterin vuosikertomuksen 2020 pääkirjoituksena. Lukemalla vuosikertomuksen digijulkaisun saat kattavan kuvan poikkeuvuodesta 2020.

Vuosi 2020 oli henkilökohtaisesti haastavin koko 21-vuotisen teatterinjohtajuuteni aikana. Koronapandemian aiheuttamat sulkutoimet merkitsivät historiallista katkosta Kansallisteatterin näyttämötoiminnassa. Huoli yleisön ja henkilökunnan turvallisuudesta painoi jatkuvasti. Poikkeusajan jäljet näkyvät vielä kauan; tämän pääkirjoituksen kirjoitushetkellä maaliskuussa 2021 sulkutilanne jatkuu yhä.

Taiteellisesti vuosi oli varsin onnistunut, vaikka on todella valitettavaa, että monien hienojen esitysten elinkaari jäi liian lyhyeksi jättäen freelancerit tyhjän päälle. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä ylimääräinen korona-avustus sekä teatterin omat säästötoimet varmistivat poikkeusvuoden taloudellisesti. Koska teatterissa harjoitetaan niin monia erilaisia ammatteja ja työtehtäviä, on selvää, etteivät koronan aiheuttamat poikkeusjärjestelyt kohdelleet kaikkia tasa-arvoisesti. Pidän kuitenkin tärkeänä, että henkilökunnan suurimmalle osalle riitti työtä, jota pyrittiin tekemään mahdollisimman turvallisesti joko etätyönä tai teatterin eri toimipisteissä. Ainoastaan ravintolan henkilökuntaa jouduttiin lomauttamaan, mikä on tietenkin erittäin ikävää.

Aloitin vuonna 2012 Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Kansallisteatterin uuden puolen ja väliosan perusparannustyötä koskevan selvityksen, jossa teatterin tiloja kartoitettiin taiteellisen toimivuuden ja henkilökunnan työturvallisuuden kannalta. Selvitystyössä huomioitiin alusta lähtien OKM:n linjaukset ja toiveet tulevaisuuden teatteritalon monikäyttöisyydestä.

Peruskorjaushanketta on valmisteltu tiiviissä viranomaisyhteistyössä muiden muassa Museoviraston sekä rakennusvalvonnasta ja asemakaavoituksesta vastaavien tahojen kanssa, ja sitä ovat olleet suunnittelemassa monet alansa huippuammattilaiset. Siksi on valtavan hienoa, että tämä pitkään suunniteltu ja Kansallisteatterin tulevaisuuden kannalta elintärkeä toisen vaiheen peruskorjaushanke lähti konkreettisesti etenemään elokuussa 2020, joskin myöhässä suunnitellusta aikataulusta.

Peruskorjauksen aloituksen myötä Kansallisteatteri jakaantui uusiin tiloihin eri puolille kaupunkia. Oli tavallaan onni onnettomuudessa, että koronasulun takia näyttämötoiminnalta vapautui aikaa ja voimia Vallilan Kansallisteatterin väistötilojen esityskuntoon saattamiselle sekä irtaimiston muutolle teatterirakennuksen peruskorjattavasta osasta Tattariharjun uusiin verstas- ja varastotiloihin.

Poikkeusvuoden positiivisia uutisia oli teatterin digiloikka. Digitaalisesti yleisön saataville tuotujen, monipuolisten sisältöjen suosio kertoo, ettei teatteri kadottanut yleisöään poikkeusaikana. Kaikki äidistäni -esityksen roolivalinnasta noussut keskustelu puolestaan osoittaa, ettei taidetta tehdä tyhjiössä. Kuka saa esittää ketäkin? Muun muassa tämä kysymys nousi esiin, kun Kansallisteatterin esitys joutui osaksi laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista representaatiokeskustelua. Keskustelu avasi väylää avoimuudelle. Taiteen tulee edustaa sivistystä, ja sivistys merkitsee sitä, että asioista otetaan selvää.

Haluan lausua lämpimät kiitokseni kaikille Kansallisteatterin työntekijöille, yleisölle ja yhteistyökumppaneille heidän osoittamastaan sitoutuneisuudesta, joustavuudesta ja tinkimättömästä asenteesta, joita ilman emme olisi selviytyneet tästä vaikeasta vuodesta.