Siirry pääsisältöön
""

Viimeisen vuoden aikana on kannettu erityistä huolta nuorten mielen hyvinvoinnista ja lisääntyneestä ahdistuksesta covid-19-pandemian aikana. On puhuttu myös yksinäisyyden pandemiasta. Nuoret kohtasivat pandemian myötä uudenlaisen haasteen – päällekäyvän yksinäisyyden – joka on koetellut nuorten jaksamista.

Yksinäisyyttä oli torjuttava eristyksissä: sosiaalisessa tyhjiössä sekä kulttuuri- ja harrastustoiminnan katveessa. Poikkeusaika toi esiin myös yhteiskunnassamme vallitsevat hyvinvointierot. Vaikka varsinainen pandemia-aika alkaa olla loppusuoralla ja elämä vähitellen normalisoituu, jatkohaasteita riittää. Erityisesti  nuorten mielenterveyspalvelut ovat ylikuormittuneet ja ennustettu on, että tätä palveluvelkaa maksetaan vielä pitkään.

Vuonna 2020 Ylen Radioteatteri ja Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö toteuttivat ääniteossarjan Tuokiokuvia neljän seinän sisältä, jossa näyttelijä Jussi Lehtonen ja muusikko Mikko Perkola ottivat yhteyden pandemian takia eristyksissä oleviin henkilöihin. Vuonna 2021 ohjelmasarjasta kuullaan kymmenen uutta jaksoa, joissa eristyksen syyt ovat moninaisia.

Tuokiokuvia neljän seinän sisältä on sarja 10 minuutin radioteoksia, jossa joukko erilaisia ihmisiä pohtii elämäänsä ja omia eristyksissä olemisen kokemuksiaan. Intensiivisissä radioteoksissa liikutaan menneisyydessä ja nykyisyydessä, palautetaan välähdyksenomaisesti mieliin muistoja lapsuudesta, pohditaan elämään sisältöä tuovia asioita ja mietitään itselle tärkeitä henkilöitä elämän varrelta. Tarinoissa nousevat esiin myös pelon ja yksinäisyyden hetket.

Ääniteosten päähenkilöitä ovat kohdatut henkilöt, jotka yhdessä näyttelijän ja muusikon kanssa valmistavat eräänlaista yhteisötaideteosta. Henkilöille tärkeät tekstit, tarinat ja Mikko Perkolan improvisoima musiikki muodostavat kokonaisuuden, joka tuo kuuntelijat erilaisten ja erityisten elämäntilanteiden äärelle. Kaikkia koskettaneet eristyskokemukset saattavat auttaa meitä ymmärtämään paremmin niitä ihmisiä, joille eristyksen kokeminen on osa jokapäiväistä elämää.

Tähän blogikirjoitukseen on koottu ajatuksia Thean, Jeminan, Jussin ja Pian kanssa kanssa tehdyistä ääniteoksista. Kaikki tuokiokuvat ovat nyt kuultavissa (myös tallenteina) Yle Areenassa.

Yhdessä yksinäisiä

Kun olen halunnut paljastaa itsessäni kaikkea pimeää ja piilossa olevaa, niin olen löytänyt itsestäni myös todella paljon kaikenlaista synkkyyttä ja tuskaa. Yksi sen ilmenemismuoto on ollut aivan jäätävä yksinäisyyden kokemus, jota olen elänyt intensiivisesti läpi useita viikkoja, kertoo nuori nainen, Jemina. Yksin oleminen voi olla myös valinta, kuvailee Jemina, kuin eräänlainen itse sytytetty rovio, jossa ihminen voi kohdata oman itsensä, jos uskaltaa.

Ikävöin perhettä ja meidän historiaa. Täällä ei ole mitään, mihin voi mennä helpottamaan kipua. Täällä kaikki rikkoutuu, kirjoittaa Jussi, etelästä pohjoiseen muuttanut. Rovaniemellä nuori mies örisee yksinäisyyttään uudessa asunnossaan. Musiikki on hänen pelastuksensa, ovi elämään ja tunteiden käsittelyyn.

Vaikeinta siellä oli jotenkin se, että sais sen fiiliksen, että kuuluis joukkoon. Oli tosi yksinäistä pitkään. Oikeastaan koko viiden kuukauden ajan oli tosi yksinäistä… Aina ulkopuolisuuden tunne oli mukana, muistelee Thea opiskeluaikaansa Lontoossa. Ulkomaan opintojakso keskeytyi pandemian takia, ja nyt, Tuokiokuvan tekohetkellä, nuori nainen istuu autossa Helsingin Pakilassa lapsuutensa päiväkodin parkkipaikalla muistelemassa, miten ulkopuolisuuden kokemus tuli osaksi hänen elämäänsä.

2000-luvulla maailman piti loppua, ennustusten mukaan. Toiset odotti maailmanloppua, juhlien luultua viimeistä päivää. Toiset nousi ja laski, kuten aurinkokin jokaisena päivänä. Minulle se vuosi antoi jotain paljon suurempaa. Ilman sitä en olisi tässä nyt. Kokemuksieni, kipujeni ja vahvuuksieni kanssa. Näin kuvailee Pia huostassaolokokemustaan. Oman kokemuksensa pohjalta Pia kannustaa nuoria vaalimaan omaa arvokkuuden kokemustaan ja painottaa sitä, että jokainen on riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on, huolimatta siitä missä on asunut tai kenen kasvattama on. Nyt pienen lapsen kanssa yksin elävä äiti on tatuoinut otsaansa voimasanan ”kärsivällisyys”. Joka kerta, kun Pia katsoo itseään peiliin, hän haluaa nähdä sen ja ikään kuin vahvistaa sillä kärsivällisyyttään, jota hän kertoo itseltään puuttuvan.

Nämä lyhyet otteet Tuokiokuvista kertovat, miten erilaisia yksinäisyyden kokemukset voivat olla. Jokainen kohtaa yksinäisyyden ja erillään olon omalla tavallaan. Erilaisten ihmisten tarinat ovat väkeviä kertomuksia selviytymisestä, kannattelevien ihmissuhteiden tärkeydestä ja ihmisen sopeutumiskyvystä elämän yllättävissäkin tilanteissa.

Reitti oman elämän äärelle

Joskus yksinäisyys tulee tarpeeseen. Joskus se tekee kipeää, niin että sielussa viiltää. Usein oman elämän tietoinen tarkastelu vaatii ponnistelua, aistien avaamista, jopa heittäytymistä. Sen pohtimista, mikä virittäisi tunneilmaisuun, tarjoaisi reitin oman elämän äärelle.

”Ihmisellä on ihan hirveen monta tapaa päästä syvemmälle, itsensä äärelle. Mikä on se paikka, missä pystyy näkemään itsestään enemmän. Onko se jollekin joku paastoaminen tai hengitysharjoitteiden tekeminen, rummuttaminen tai laulaminen. Mitä vaan missä voi päästä syvemmälle, paikkaan jossa se helvetin tuli alkaa roihuamaan ja siin kohtaa voi sit tehdä sen valinnan, että suostuuko istumaan sen kaiken kanssa, joka on itsessä totta, vai juokseeko sitä roviotaan pakoon.” Jemina

”Biisien teko ja sanottaminen, on pelastanut mut monesti kaikesta tommosesta vihan purusta ja ehkä vähän itsemurhastakin ja hyväksynnästäkin ja tommosesta. Tai siis mä oon sit vaan hyväksynyt asiat semmosena kuin ne on ja tehny vaan niistä biisin. Tavallaan tulee semmonen piste iin päälle. Jussi

Tuokiokuvissa kurkistetaan erilaisten ihmisten yksityisyyteen, yksinäisyyden kokemuksiin ja selviytymisen tapoihin. Keitä ihmisiä on elämässä rinnalla, sivussa tai läsnä? Missä on oma paikka? Ja mistä asioista haluaisi ymmärtää lisää.

 Aina eteenpäin

Mua kyllä oikeastaan kiehtoo ajatus siitä, että mikään ei voi mennä taaksepäin, vaan kaikki menee aina eteenpäin (Jemina)

Pandemia-aihe kyllästyttää meitä emmekä enää jaksa puhua siihen liittyvistä ilmiöistä. Käsittelemällä erilaisten ihmisten kokemuksia ja tekemällä niistä taidetta voimme vahvistaa sosiaalista ja henkistä pääomaamme. Tästä voi olla hyötyä monissa tulevaisuuden haasteissa, joita yksilöinä ja yhteisönä tulemme kohtaamaan, näyttelijä Jussi Lehtonen muistuttaa.

Voit kuunnella Tuokiokuvia neljän seinän sisältä -radioteokset Yle Areenasta.

Tuokiokuvia neljän seinän sisältä -työryhmä

Näyttelijä Jussi Lehtonen, äänisuunnittelijat Pentti Männikkö (2020) ja Jani Orbinski (2020-2021), muusikko Mikko Perkola, ohjaaja Soila Valkama, tuotanto Radioteatteri/ Soila Valkama ja Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö/ Sanna Breilin.

Kirjoittaja:

Päivi Känkänen
erikoistutkija
Osallisuuden tutkimus ja edistäminen, THL