Siirry pääsisältöön
""

Sosiaalisen median aikakaudella ei jää epäselväksi, mitä kaikkea yksilöltä puuttuu. Asut kaupungissa ahtaasti tai väljästi, viet lapsia päiväkotiin tai taitoluisteluun. Tai yrität olla viemättä niitä taitoluisteluun. Haluat aina enemmän ja enemmän. Ja jos et halua, sinussa on todennäköisesti jotain vikaa.

”Loputtoman vertailun maailmassa ihminen päätyy näkemään muut, mutta unohtaa itsensä.”

Pintaremontti-näytelmän Sami, Markus, Pesonen ja Henna ovat ajankuvia keski-ikää lähestyvistä, omaa elämäänsä toisiinsa suhteuttavista yksilöistä. He heijastavat itseään ja omia puutteitaan siihen tarinaan, jota täydellisen tuntuiset ihmiset esittävät somessa. Heidän ajatuksissaan heiltä puuttuu jotain todella tärkeää: yhdeltä lapsi, toiselta lasten äiti, kolmannelta kumppani ja lapsi ja neljänneltä siedettävän inhimilliset vanhemmat. Miksi minulla ei ole ja muilla on? Miksi ei ole aikuisten neuvoloita? Mikä ihme on neljänkympin uhma, ja mitä sille voi tehdä?

”Valtasit valtioita, mutta teitkö luomuruokaa?”

Sosiaalipsykologisessa ihmiskuvassa yksilö nähdään itseä toisiin vertailevana olentona. Vertailu on meitä laumassa ja sovussa pitävä voima, mutta voi myös kääntyä meitä vastaan. Loputtoman vertailun maailmassa ihminen päätyy näkemään muut, mutta unohtaa itsensä. Lastensa äidin väsymykselle menettänyt Markus pohtii näytelmässä: ”Sen virheen Salla teki. Tavallaan ymmärrän miks se murtui. Viis minuuttia Äitylit-ryhmässä ja Stalinkin olis murtunu. Vainosit kansoja, mutta et täysimettänyt. Valtasit valtioita, mutta teitkö luomuruokaa? Ai jätit viisikuisen viikonlopuksi isovanhemmille ja menit itse rentoutumaan Flamingoon? Taidat Stalin vihata lastasi. Mikään hoito ei oo tarpeeks hyvää, mikään ruoka ei oo tarpeeks terveellistä, mikään harrastus ei oo tarpeeks kehittävä ja yksikään haalari ei oo tarpeeksi trendikäs.”

”…mitä jos tämä täydellisyys on sittenkin totta?”

Näytelmän henkilöiden esiin tuoman mielenmaiseman jäätävänä kontrastina toimii Pintaremontti-niminen ”hyvinvointiblogi”, joka kertoo uraäidin täydellisestä elämästä. Elämästä, jossa ainoa raportoitu vastoinkäyminen, lapsettomuuskin, hoidettiin täydellisen kumppanin kanssa elokuvatyyliin kynttilänvalossa. Bloggaajan julistama avain onneen oli armollisuus itseä kohtaan ja oman kehon ymmärtäminen temppelinä. Kuinka ärsyttävän täydellistä, ja juuri sellaista, millaisen illuusion todellisuudesta some-elämiimme joka päivä rakentaa. Pintaremontti-blogin täydellisyys on puistattavaa, koska se on liian täydellistä ollakseen totta. Samaan aikaan tuo blogi kuitenkin vetää puoleensa: mitä jos tämä täydellisyys on sittenkin totta?

Sosiaalisen median tutkimuksen valossa voidaan ajatella, että olemme tällä maailmanhetkellä kovin koukussa. Ensinnäkin koukussa illuusioon täydellisestä elämästä (vaikka samaan aikaan se saa meidät raivon partaalle). Ja toiseksi: olemme enemmän tai vähemmän koukussa itse someen.

”Emme ole koukussa itse alustoihin vaan niihin tapoihin, joilla olemme alustojen kautta muihin ihmisiin yhteydessä: vakoilemalla, seuraamalla, vuorovaikuttamalla.”

Somealustojen käyttäjätutkijat ovat suunnitelleet palveluiden käyttöliittymät ja toimintalogiikat sellaisiksi, että ne pystyvät mukavasti kutittelemaan käyttäjän aivojen sosiaalisia pisteitä. Emme ole koukussa itse alustoihin vaan niihin tapoihin, joilla olemme alustojen kautta muihin ihmisiin yhteydessä: vakoilemalla, seuraamalla, vuorovaikuttamalla.

”Historiallisesti yllättävää on se, että sosiaalisen median aikakaudella juuri se tavallinen ihminen on kaikista kiinnostavin.”

Kun aamuisin nautimme vihersmoothieta (somen inspiroimina), voimme suoraviivaisesti ajatella, että somen sisältöjen alati päivittyvät virrat ovat mielenruokaamme. Vietämme päivittäin tuntikausia mielemme ei-niin-yleviä tarpeita tyydyttäen. Emme halua myöntää kenellekään, mikä päivitys tai vihaiseksi edennyt keskusteluketju varasti huomiomme ‒ ja myös kaksi tuntia yöunistamme. Olemme koukuttuneet näihin sisältöihin, jossa näemme ”ne muut”. Ne toiset, ja oikeastaan kaikki maapallon asukkaat. Heillä menee pääsääntöisesti erinomaisesti. Meillä menee vain tavallisesti, ja juu, paremminkin voisi mennä. Annamme mielemme selata Facebookia, TikTokia, ehkä Tinderiäkin ja heittäydymme sisältövirtojen armoille kuin pelottomat tutkimusmatkailijat tai maailmaa halaavat vapaat sielut. Mutta yhtä totta kuin näytelmän henkilöiden mielenmaisema on se, että toisten ihmisten elämien vertailu voi olla omaa elämää motivoiva voima vain silloin, kun sitä on sopivasti. Somen yllyttäessä meitä vertailemaan tunti tunnin jälkeen, joka yö ja joka päivä, ei mielellämme ole aseita taistella riittämättömyyden tunnetta vastaan.

”Ja kuten tarinan kulku osoittaa, kaikkien onnen taakse mahtuu aitoa elämää.”

Historiallisesti yllättävää on se, että sosiaalisen median aikakaudella juuri se tavallinen ihminen on kaikista kiinnostavin. Kuinka ihmeessä tämä tavallinen ihminen sai kaiken ja eli elämänsä loppuun onnellisena? Some sai meidät uskomaan, että kaikilla muilla kaikki on paremmin. Some sai mielemme uskomaan, että meiltä puuttuu jotain. Instagramissa vilisevät kauniit ja kateutta herättävät kuvat ovat omiaan synnyttämään pakonomaisen tarpeen pienelle ehostukselle. Ja kuten tarinan kulku osoittaa, kaikkien onnen taakse mahtuu aitoa elämää. Kaipausta, vääryyttä, noloja sattumuksia.

Onnellisuuden ja ihmismielen tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että pintaremonttia tekemällä voi päästä hienonnäköiseen tarinaan tai elämänkulkuun. Mutta oli pinnalla mitä tahansa, yksilön mieli antaa omalle tarinalle sävyn ja tulkinnan kehyksen. Jos mielen antama tulkinta oman elämän laadusta on negatiivinen, muiden elämät näyttävät helposti vastustamattoman hyvältä ja oma elämä puutteelliselta.

Suvi Uski
Kirjoittaja on sosiaalipsykologian tohtori, joka on tullut tunnetuksi sosiaalisen median tutkijana ja yrittäjänä. Uski on työssään keskittynyt lisäämään yleistä ymmärrystä ihmisten käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa. Hän näkee tärkeänä ihmisen hyvinvointia edistävien teknologioiden kehittämisen. Uski luotsaa SomeBuddy (Someturva) nimistä startup-yritystä, joka auttaa erilaisia oppimis-, vaikuttaja- ja työyhteisöjä turvaamaan jäsenensä verkkohäirköinnin ja kiusaamisen tilanteissa.