Klovneja tatamilla.

Kansallisteatterin kolmivuotinen alueellinen yleisötyöhanke Kannelmäen, Malminkartanon, Kuninkaantammen, Honkasuon ja Maununnevan kattavalla Kaarelan alueella elää ensimmäistä syksyään. Kaarelaan sijoittuva seikkailu kantaa nimeä KAARELLA. Elämänkaaren vertauskuvaa mukaillen olemme ottaneet alueella ensiaskelia lapsenomainen uteliaisuus oppaanamme. Hanketta Kaarelassa taitamme rinnakkain kolmeksi vuodeksi alueelle jalkautuneen Suomalaisen barokkiorkesteri (FiBO:n) kanssa, kummatkin hankkeet ovat osa Helsingin kaupungin rahoittamaa Helsingin mallia.

Vuoropuhelua Kaarelassa

KAARELLA kehittyy alituisessa vuoropuhelussa Kaarelan alueen asukkaiden kanssa. Tässä blogitekstissä jaan kohtaamisistamme alueella yhdessä työpajoihin osallistuneen kaarelalaisen Karolina Lamrothin sitaatein merkittyjen kokemusten kanssa.

”Kun lakkaa pelkäämästä, arvioimasta, mikä on oikea tapa tehdä, mikä väärä, miettimästä, osaanko, riitänkö, mitä tästä tulee. Keskittyy hetkeen ja tekee mitä mieleen juolahtaa. Se on todella vapauttavaa, suorastaan järisyttävä ajatus elämän kuluttamalle, keskellä ruuhkaista elämäänsä säntäilevälle, tummien silmänalusten sävyttämälle lähiömutsille.”

Karolina on osallistunut Ihmettelyn taito -työpajoihin, joissa syvennymme eri keinoin siihen, mitä ihmettelevä asenne itseä ja maailmaa kohtaan voi mahdollistaa. Ihmettelyn taito -työpajassa aloitimme työskentelyn eri aistien, esinetyöskentelyn ja läsnäolon taitoa kehittävien harjoitteiden keinoin. Olemme luoneet sallivan tilan ja kutsuneet ihmisiä yhteiseen leikkiin eri virikkeillä, ilman ennakkovaatimuksia tai perinteisen teatterin konventioita. Näin arjesta poikkeava kohtaamisen taso – ja kenties spontaani itsensä yllättäminen – on mahdollistunut kunkin osallistujan omista lähtökohdista käsin.

Tarjoilija, asiakas ja katettu tarinapöytä.

Tervetuloa naapuripöytään!

Ihmisiä on kutsunut yhteen myös elävällä musiikilla ja pienillä esityksillä maustettu Naapuripöytä, joka on tuonut muun muassa teini-ikäisiä ja paikallisen palvelukeskuksen asukkaita yhteiselle lounaalle. Naapuripöydässä osallistujat keskustelevat kolmen ruokalajin verran valmiiksi valmisteltujen avointen kysymysten pohjalta yhteistyökumppanimme FiBO:n muusikon säestyksellä. Naapuripöytä-konseptissa ”laskuna” toimivat osallistujien jakamat kokemukset pöytäkeskusteluista. Näistä aineksista tarjoilijat eli me taiteilijat luomme hetkessä pienen esityksen. Naapuripöytä järjestetään usein ennestään toisilleen tuntemattomille. Keväällä ravintolamme avautui kuitenkin Kaarelan eläkeläisille, kun kävi ilmi, että vuosikymmeniä viikoittain kokoontunut kerho tunsi toisensa hädin tuskin nimeltä. Eräs rouva jakoi kokemuksiaan teemasta: ”Jos sinulla olisi siivet, mihin lentäisit.” Hän kertoi, että lentäisi evakkoaikojen taakse Karjalaan poltetun lapsuudenkotinsa raunioille. Tämä muisto sai koko tilan sähköistymään. Yhtäkkiä yksi jos toinenkin alkoi jakaa omista lapsuusmuistoistaan Karjalassa. Osallistujat vaikuttivat yllättyneiltä, miten samankaltaisia kokemuksia heiltä löytyy – näille muistoille ei vain ollut tilaa tulla esiin aiemmin. Esitettyämme ”laskun” eli kuulemamme tarinan teatterin ja elävän musiikin keinoin tila hiljeni ja ihmiset katselivat toisiaan. Uudenlainen yhteys tilassa oli käsinkosketeltava. Kun katsoin taakseni, näin Karjalan kunnailla -kappaleen viimeisiä säveliä soittaneen FiBO:n alttoviulusti Laura Kajanderin silmäkulmat kyynelissä.

”Uskon, että alueen ihmisille hankkeella on merkitystä, ei täällä liian paljon hauskoja juttuja tapahdu.”

Yhteinen kohtaamisen tila, niin sanottu yhteinen pöytä, on rakennettu ympäri Kaarelaa mitä erilaisempiin paikkoihin, kuten Kuninkaantammen metsään, jossa sadutimme päiväkotilaisia teemasta ihme. Alueen eri päiväkodeissa syntyneistä sadutusmateriaaleista ja FiBO:n alueen asukkailta keräämistä rakkaista lauluista syntyy marraskuussa 2019 Ihmesynttärit-esitys, joihin kutsutaan muun muassa teokseen tarinansa ja laulunsa antaneet ihmiset.

Ihmisiä metsäretkellä.

Tarinoiden voimaa

Keväällä toteutimme Kannelmäen kirjastossa kaikille avoimet tarinateatterityöpajat. Työpajojen teemana olivat erilaiset alut elämässä. Kannelmäen kirjastoon kokoontui eri-ikäisiä ihmisiä lapsista eläkeläisiin jakamaan tarinoita omasta elämästään ja näkemään omia elämänsä alkuja uusin silmien toisten osallistujien esittämänä. Työpajakokonaisuus päättyi tarinateatteriesitykseen Kanneltalon Stagella.

Tarinateatterityöpajojen keskiössä ei ollut näyttelemisen opettelu, vaan tarinateatterin työkalujen keinoin kuuntelemisen ja vastaanottamisen vahvistaminen – ja vasta sitten toisen osallistujan kertoman tarinan esittäminen kunnioittavasti tämän edessä. Ihanteellisesti hankkeemme loputtua jotain konseptiemme kohtaamisten laadusta jää elämään ihmisten arjessa. Eräitä koskettavimpia palautteita työstämme oli Karolinan kokemus tarinateatterityöpajojemme vaikutuksesta.

”Kokeilimme työpajassa neutraalia kuuntelun tapaa, missä toinen saa puhua vapaasti kymmenen minuuttia ja itse vain kuuntelet. Et nyökkäile, elehdi tai puhu, kuuntelet vain. Sovelsin tätä metodia vieraillessani jälleen sairaalassa, jossa käyn lapseni kanssa säännöllisesti. Lääkärin vastaanotot ovat vanhemmalle uskomattoman rankkoja tilanteita henkisesti, yleensä olen niiden jälkeen aivan loppu. Mutta kokeiltuani vastaanotolla tätä neutraalia kuuntelua, en ollutkaan. En tiedä, miltä hoitohenkilökunnasta näytti minun neutraali kuuntelutapani, mutta itselleni se oli tärkeä selviytymiskeino.”

Kaksi klovnia ulkona kadulla.

Klovneria vapauttaa ennakkoluuloista

Yksi kohtaamisen väylistä ovat alueelle syntyneet Kaarella klovnit. Klovnit ovat osallistuneet alueen eri tapahtumiin ja tutustuneet barokkimusiikkiin FiBO:n avoimissa harjoituksissa. Kaarella klovnit ovat olleet vapauttava väline alueella, jossa ihmiset ovat vahvasti jakautuneet omiin ryhmiinsä ja alueisiinsa. Klovni ei järkevän aikuisen lailla välitä turhista sosiaalisista konventioista, vaan ihmettelee, kysyy ja kyseenalaistaa asioita suoremmin kuin ehkä Anni aluetaiteilijana uskaltaisi. Olen huomannut, että alueella kohtaamani ihmiset puhuvat aivan eri tavalla klovnille kuin Kansallisteatterin aluetaiteilijalle. Klovnille puhutaan kuin salaiselle ystävälle kujeillen, salaisuuksia ja rehellisiä ajatuksia elämästä jakaen. Klovni kannustaa arkisista normeista poikkeavaan vuorovaikutukseen. Parhaimmillaan Kaarella klovnit murtavat valta-asetelmia kaukaa keskustasta tulevan Kansallisteatterin ja alueen asukkaiden välillä.

Syksyllä toimme klovnerian työkaluja alueen osallistujien koettaviksi Ihmettelyn taito -työpajaan. Tuntui kutkuttavalta tutkia, mitä maailman pienimmän naamio kautta itsensä ja lähiympäristönsä havainnointi voi ruokkia alueen asukkaissa. Klovneriaan virittävässä työpajassa osallistujat johdateltiin oman sisäisen klovninsa luokse peili-mielikuvaharjoitteella. Tämän jälkeen tila oli vapaa jokaisen omalle ihmettelylle. Meillä oli työpajassa Kansallisteatterin puvuston vaatteita mukanamme, joita käytämme myös alueen tapahtumissa vieraillessamme. Nämä värikkäät virikkeet olivat osallistujien käytössä. Tutkimusmatkan jälkeen olin häkeltynyt siitä, kuinka pieni punainen nenä sai osallistujat sukeltamaan lapsuuden muistoihin ja saamaan kosketuksen arjessa piiloon jääviin puoliin itsestään.

”Olin tarkastellut omaa kuvaani aluksi kriittisesti: peilistä näkyi tyytymätön, väsynyt nainen, joka teeskentelee iloista. Ulkonäössä virhettä virheen perään. Laitoin nenän, ja kas, muodonmuutos oli salamannopea ja käänteinen. Peilistä katsoi itsevarma, hyvällä itsetunnolla varustettu klovni, häpeämätön ja röyhkeä. Nousin tuolistani, puin Seela Sellan vanhan, röyhelöisen rooliasun päälleni ja laitoin päähäni keikarimaisen ison hatun, missä oli riikinkukon sulkia. Heiluttelin takkini helmoja ja kävelin pöyhkeästi pitkin tilaa.”

Klovni tuolilla.

Olennaista on kohtaaminen

Olennaista ensimmäisenä vuonna on ollut tutustua Kaarelaan ja luoda siellä tiloja, joissa ihmiset saavat kohdata ja yllättyä, oivaltaa jotain uutta itsestään ja ympäristöstään. Tärkeässä osassa ovat olleet Kansallisteatterin puvuston ja tarpeiston aarteet, jotka ovat mahdollistaneet laadukkaat kehykset kohtaamisille. Menneiden esitysten muistoja henkivät asusteet ja rekvisiitat ovat tuoneet arvokkuutta hetkiin lähiöarjen keskellä. Kansallisteatteri alueella saattaa herättää jännitystä. Samalla juuri se, että teatteristamme saavutaan P-junalla tuomaan kulttuuria asukkaiden lähelle, on tuonut monelle osallistujalle merkityksellisen tunteen. Se on tuonut mahdollisuuden tasavertaiseen kulttuuriseen osallisuuteen – ja mahdollisuuden leijailla taiteen siivin hetken yllä arjen huolien.

”Uskaltauduin osallistumaan Tarinateatteri-pajaan siksi, että se pidettiin lähellä kotiani Kanneltalon kirjastossa ja siksi, että se oli ilmainen. Olisi jäänyt kokeilematta, jos olisi pitänyt arki-iltana suoriutua töiden jälkeen keskustaan kurssille. Työpajoista lähden aina kotiin kaikkeni antaneena, rentoutuneena, olo on samanlainen kuin saunasta tulleena.”

Hankkeen ensimmäisen vuoden päättää FiBO:n JUURILLA-hankkeen ja KAARELLA-hankkeen alueen lasten tarinoista ja lauluista inspiroitunut Ihmesynttärit -yhteisteos. Avoin esitys Kanneltalon Galleriassa 25.11. klo 10.00. Esitykseen on vapaa pääsy. Hanke jatkuu vuonna 2020 työpajojen ja esityksellisten ulostulojen merkeissä Kaarelan alueella.

Blogin kirjoittaja Anni Pellikka toimii KAARELLA-hankkeessa taiteellisena suunnittelijana ja taiteilijana.

Kuvat: Mirjami Heikkinen, Roosa Kanerva, Wilhelmina Sederholm, Martta Pesonen, Anni Pellikka