Siirry pääsisältöön

Kehon ja mielen aamunavaus Hannan Herätysliikkeessä.

”Hullu”, ajattelen itsekseni, kun kiiruhdan puoliunessa aamujunaan. Lapsiperheen äitinä en ole ennen ajatellut, että aamuliikunta soveltuisi minulle millään tavalla. Jos vaihtoehtona on liikunta tai nukkuminen, niin nukkuminen on aina voittanut 10–0.  Nyt kuitenkin Kansallisteatterin harjoittelijana päätin lähteä mukaan Hanna Brotheruksen vetämään Herätysliikkeeseen. Ajatus kaduttaa jo hieman, kun matkaan muiden väsyneiden kanssa kohti Helsingin keskustaa.

Minua alkaa jännittää. Pitäisikö minun olla jotenkin liikunnallisempi osallistuakseni? Hanna tervehtii minua ja muita tulijoita Kansallisteatterin ovilla aurinkoisella hymyllä, ja oloni helpottaa hieman. Väsymys painaa edelleen, ja hiljaisessa porukassa kuuluu tukahdutettuja haukotuksia. Uskaltaudun juttelemaan muutamalle saapuneelle ja kuulen, etten ole ainut ensikertalainen.

Aloitamme rauhallisilla venytyksillä. Kehon lihakset alkavat selvästi herätä, vaikka koenkin olevani jäykkä ja mietin edelleen epäurheilullista kroppaani. Onnistuvatkohan minulta edes kaikki liikkeet?

”Kuuntele kehoasi”, Hanna kehottaa meitä. ”Vain sinä tiedät, mikä on sinun kehollesi oikein.”

Alan rentoutua. Ympäriltä kuuluu tirskahduksia, kun tallustamme karhuina toistemme ympärillä. Oloni ei yllättäen olekaan hupsu tai joukkoon kuulumaton. Hanna ohjaa meitä vähitellen kontaktiin toisiemme kanssa, ja sekin tuntuu luontevalta.

Minä ja muut osallistujat herättelemme uinuvia jäseniämme alkavaan päivään.

Kun tekemämme liikkeet muuttuvat nopeammiksi, huomaan, kuinka hiki alkaa virrata. Yllätän itseni, sillä yleensä en ole kovin innokas ryhmäliikkuja, mutta tällä kertaa panen parastani. Liikkeet tuntuvatkin kehossani hyvältä! Nyt ympäriltäni kuuluu jo pieni ilahtunut puheensorina Johannes Brotheruksen säestäessä viululla taustalla liikkeitämme. Ketään ei enää jännitä.

Herätysliike päättyy rauhalliseen rentoutumiseen, jonka jälkeen Hanna kyselee osallistujien tuntemuksia. Sanat rentoutunut, hikinen, avautunut ja rauhallinen nousevat monen huulille. Itsekin olen rentoutunut ja virkeä. Aamun stressit on ajettu kehosta ja tunnen oloni yllättävän mukavaksi.

Pakko kai myöntää, että on tässä aamuisesta kehonavauksessa jotain itua. Hannan lämmin ja iloinen olemus sekä Johanneksen musiikki sai meidät kuuntelemaan unenpöpperöistä kehoamme ja heräämään uuteen päivään. Luulin kai olevani aamutanssin jälkeen vielä väsyneempi.

Tämä epäilevä tuomas myöntää olleensa väärässä. Nyt hullulta tuntuu ainoastaan se, etten ole aikaisemmin osallistunut tällaisille kehon ja mielen herättäville aamunavauksille. Sen sijaan, että odottelen itseni vähitellen heräävän aamuun, olen heti valmis työpäivän uusiin haasteisiin.

Merkitsen kalenteriini seuraavan Hannan vetämän Herätysliike-aamun ja suosittelen tätä lämpimästi myös sinulle, joka luet näitä ajatuksiani. Tätä varten kannattaa oikeasti raahautua Helsingin keskustaan.

Hannan tervehdys

Suurin inhimillinen himoni on yhteys toisiin ihmisiin. Niin on aina ollut ja niin on. Vasta viime vuosina olen oppinut, ettei yhteys toisiin ole mahdollista, jollen yhdisty ensin itseeni. Englanninkielinen ilmaisu ”connect with my body” osuu ytimeen.

Tarvitsen aamuisin herätysliikkeen niin kuin tarvitsen aamukahvin ja hampaiden harjauksen. Joskus tarvitsen syviä hengityksiä, jotka karkottavat turhat huoleni ja toisinaan venytyksiä joilla teen tilaa yön jäljiltä käpertyneeseen kehooni. Joinain aamuina tarvitsen hengästymistä, jotta käynnistyn.  Jokaiseen aamuun tarvitsen kysymyksen ”mitä kehoni tarvitsee juuri nyt” ja kärsivällisyyttä kuulla kehollinen vastaukseni siihen. Toisinaan haluan hyppiä, toisinaan hullaantua vapaasta liikkeestä. Aamuni vaatii lattian jolla makaan hetken. Se kannattelee kehoani ja tunnen kuinka vähän voinkaan kontrolloida yhtään mitään. Tarvitsen oman kehoni kohtaamisen, jotta osaan hyväksyä sen ja olla siitä kiitollinen. Jotta voin toteuttaa syvintä himoani – olla yhteydessä toiseen ihmiseen itsestäni käsin.

Rakastan mahdollisuutta jakaa tämä inhimillinen ja  ihmisellinen hetki keskiviikkoaamuisin Kansallisteatterin kauniissa Frescoaulassa.

Tule mukaan ilman paineita, tule työ- tai vapaa-ajan vaatteissa, tule siksi aikaa kun ehdit. Muusikkona aamuissa Johannes Brotherus.

Katriina Gafoor on viestinnän moniosaaja, joka tekee harjoittelua Kansallisteatterissa. Hän ihmettelee teatterilaisten arkea ”ulkopuolisin silmin” ja kirjoittaa kokemuksistaan ja tuntemuksistaan blogisarjassaan Kirjeitä kulissien takaa.