Verkkosivustoamme uusitaan! Tästä johtuen ohjelmisto / kalenterinäkymissämme on toimintaongelmia. Tällä hetkellä nopein tapa tehdä lippuostoksia on Lippu.fi-verkkosivustolla. Pahoittelemme häiriöitä.

Karavaani 2017 on ollut varmastikin tähänastisen elämäni kokonaisvaltaisin työ. Vaikka olen aiemminkin vetänyt isoja produktioita, on tämä ulottanut lonkeronsa joka puolelle ja reilun kahden vuoden ajan kulkenut kanssani aika lailla kaikkialle.

Karavaanin matka on ollut minulle monessa mielessä hyvin kiehtova ja merkittävä. Olen kokenut, että minulla on ollut suuri vastuu ihmisistä, jotka ovat tätä kanssani tehneet. Olen halunnut, että se on kaikille mahdollisimman hyvä kokemus.

Olen itse aina nauttinut siitä, että saan työssäni yhdistää eri elementtejä. Karavaanissa olen vaihtanut rooliani ohjaajan, tuottajan, pedagogin, dramaturgin, kirjoittajan ja säveltäjän välillä sekä osallistunut välillä toisten ammattilaisten intensiivisiin työpajoihin yhtenä oppijoista. Nyt tässä vaiheessa – neljä viikkoa ennen ensi-iltaa – ovat kaikki roolini läsnä samanaikaisesti ja odotan treenejä Suurella näyttämöllä.

Prosessissa on kulkenut päällekkäin monta mielenkiintoista tasoa: taiteellinen, pedagoginen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen. Se ei ollut aivan näin laaja projekti kun aloitimme suunnittelun, mutta sen syventyminen ja laajentuminen tapahtui hyvin orgaanisesti ja oli melkeinpä väistämätöntä. Siltä ainakin nyt tuntuu.

En itsekään ajatellut Mika Myllyahon kanssa vuonna 2015 jutellessani, että lopulta näyttämöllä olisi 100 esiintyjää, juhlavuoden hengessä. Sen verran heitä kuitenkin on: yli 100 eri-ikäistä, eri taustaista ja erikielistä esiintyjää. Ammattilaisia, harrastajia ja opiskelijoita rinta rinnan. Osa ensimmäistä kertaa näyttämöllä. Voin väittää, että jokaisella heistä on merkittävä roolinsa tässä prosessissa.

Hienoa, että sain vapauden ja luottamuksen vetää tällaista projektia. Projekti tuntuu hyvin merkittävältä – erityisesti tässä ajassa, jossa emme voi liikaa ottaa toisiamme huomioon. Meidän täytyy rakentaa yhdessä yhteistä turvallista, tasa-arvoista, avarakatseista, oikeudenmukaista ja rauhallista tulevaisuutta. Ja olla aina heikomman puolella. Kuulla yhtä lailla heitä, joiden ääntä ei tässä yhteiskunnassa tarpeeksi kuulla.

Karavaanissa on ollut hyvin olennaista ihmisten yhteen saattaminen. Ihmisten, jotka eivät välttämättä normaaleissa arkielämän tilanteissa kohtaisi. Todellisen kuuntelemisen ja sitä kautta syntyvän dialogin mahdollistaminen.

”Ihminen haluaa kaverin.
Ihminen haluaa sydäntä.”
Martta, 4 vuotta, Lahti

Huomiomme keskittyi juhlavuoden myötä alkuun Suomeen, mutta olemme tarkastelleet vähitellen ilmiöitä laajemminkin. Käsittelemme teoksessa aiheita, joita esiintyjämme ja kymmenet muut eri ikäiset ovat eri puolilla Suomea halunneet vuosina 2016–2017 nostaa esille.

Suurin yhteinen kysymyksemme on ollut se, mihin me tästä etenemme niin yksilöinä kuin laumana?

Mitä enemmän olemme käyneet keskusteluita esiintyjien ja kaikkien Karavaaniin vaikuttaneiden ihmisten kanssa, sitä vahvemmin ovat nousseet esiin todelliset toiveet ja tarpeet. Silloin kun meillä on itsellämme asiat kohtalaisen hyvin, kuinka paljon meiltä liikenee ajatuksia ja tekoja myös toisten hyväksi?

”Kysykääs te minulta mitä minulle NYT kuuluu? Ei sitä milloin itsenäistyin ja missä ja
milloin solmin liittoni. Pitkä on historiani, mutta kysykääs te missä tilassa minä olen nyt, vain sillä on enää merkitystä. Älkää antako tämän satavuotiaan vaipua kerälle jälleen.”
Jemina Sillanpää, ote 100-vuotiaan monologista (Karavaani 2017)

Olen ohjannut teosta ja suurta ryhmää varsin määrätietoisesti jo alusta alkaen ja työskennellyt intensiivisesti ryhmämme ammattilaisten kanssa. Prosessi on ollut hengittävä ja antanut mahdollisuuden eri tekijöille jakaa ajatuksia ja omia ideoita. Tulla kuulluksi.

Työpajat

Prosessi on alkanut vuoden 2016 alussa työpajatoiminnalla, missä osallistujat ovat saaneet taiteen perusopetusta. Eri taloissa toimineita kokoonpanoja on tuotu yhteen pikku hiljaa ja kaikki esiintyjät ja työryhmän muut jäsenet ovat saaneet tutustua toisiinsa. Tärkeää on ollut, että kaikki kokevat olevansa yhteisen asian äärellä ja voivat luottaa ryhmään.

Työpajojen tavoitteena on ollut osallistaa ja tukea jokaista esiintyjää, tuoda esiin jokaisen vahvuudet ja astua yhdessä myös uudelle maaperälle. Kannustaa varjelemaan omaa perintöään ja juuriaan, siirtämään tietoa ja taitoa eteenpäin sekä yhtä lailla oppia uusia taitoja ja kehittää yhdessä uusia perinteitä. Vahvistaa ja kehittää keinoja monimuotoisille kohtaamisille.

”Ihminen on olio, joka tulee planeetalta nimeltä maa.”
Koululainen, Lappeenranta.

“Ihminen syntyy äidin vatsasta ja päätyy maahan. Mitä ihminen tekee siinä välissä, sitä kaikkea en vielä tiedä.”
Matti, Nastola

Työpajoissa puolentoista vuoden aikana eri puolilla Helsinkiä olemme tutustuneet toisiimme ja taiteen eri osa-alueisiin. Työpajoihin on tultu usein ukulelet ja skeittilaudat kainalossa sekä tanssitrikoot jalassa. Moni harrastajista ja opiskelijoista on matkustanut usein jopa Joensuusta ja Jyväskylästä asti työskennelläkseen kanssamme. Meillä on ollut mielenkiintoisia asiantuntijoita ja taiteilijoita vierailemassa ryhmissämme. Olen ollut mukana työpajoissa ja kierrättänyt materiaalia ryhmien välillä. Tämä työvaihe on tarjonnut minulle riemastuttavia hetkiä, sillä viikonloppuna saattaa jopa puolenyön jälkeen Whatsappiin ilmestyä nuorten tekemiä lauluja ja moni on intoutunut tekemään yhteistyötä uusien ystävien kanssa myös vapaa-ajalla.

”Mä tahdon juosta, leikkiä, olla vaan lapsi, mut se muuttuu yhä vaan vaikeemmaksi…”
Silvia, 16 vuotta, Helsinki

Pääkaupunkiseudulla tapahtuvien työpajojen lisäksi olemme toimineet maakunnissa. Nuoret koululaiset ovat vastanneet kirjoitustehtäviimme, ja osa seitsemästä työharjoittelijastamme on vienyt työpajoja mm. Joensuuhun. Yksi merkittävimpiä yhteistyökumppaneitamme on ollut Sibelius Akatemia. Olemme vetäneet kansanmusiikkiosastolla kahden lukukauden ajan kurssikokonaisuutta nimellä Karavaani. Opiskelijat ovat olleet myös mukana säveltämässä ja sovittamassa uutta kansanmusiikkia teosta varten ja muodostavat teoksen housebändin. Kurssin aikana käsiteltiin myös teatterimuusikkoutta monesta näkökulmasta, esimerkiksi tutustumalla yhteisöteatteriin sekä hoitolaitostyöhön muusikon näkökulmasta ja pohtimalla taiteen yhteiskunnallista roolia.

Ajatus on, että Karavaani 2017 voisi jatkaa matkaansa esitysten jälkeen moneen eri suuntaan. Vielä siinäkin vaiheessa kun minä, Selina, Sara, Milla, Karolina, Mirjami, Inga, Teemu, Hanna Reetta ja Sanna olemme hypänneet kyydistä pois.

Uskon, että tämän teoksen ensi-ilta 6.5. tulee olemaan hyvin ikimuistoinen kokemus meille kaikille.

”Vaeltaja, hyvästien rakastaja, tämä ei ole surun karavaani.
Sano yksinäisyydelle, että painaa päänsä alas, sano juurettomuudelle kiitos kun toit minut tänne. Toit minut kotiin.”
Selina Sillanpää, laulusta Karavaani (Karavaani 2017)