Kaitue, Rambert ja Torikka

Kun viimeksi soitin Pascalille, vastasi hän puhelimeen Taipeissa, jossa hänellä oli ollut edeltävänä päivänä ensi-ilta. Kaksi päivää myöhemmin hän soitti itse New Yorkista, jossa hän oli juuri aloittanut uuden näytelmän harjoitukset. Jos hänen vuodenkiertonsa laittaisi kartalle syntyisi monta maapallon lävistävää viivaa; Taipeista New Yorkiin, Pariisista Moskovaan, Shanghaihin, Tokioon. Ja ensi syksynä hän saapuu Kansallisteatteriin ohjaamaan Katariina Kaituetta ja minua tunnetuimman näytelmänsä Rakkauden päätös (Clôture de l’amour) Suomen kantaesitykseen.

Jos hänen vuodenkiertonsa laittaisi kartalle syntyisi monta maapallon lävistävää viivaa; Taipeista New Yorkiin, Pariisista Moskovaan, Shanghaihin, Tokioon.

Pascal on epäilemättä tällä hetkellä kansainvälisesti tunnetuin ranskalaisohjaaja teatterin saralla, mutta hän on myös tämän hetken kiinnostavin nimi ranskalaisessa näytelmäkirjallisuudessa. Minulle hän vertautuu sellaisiin moderneihin klassikoihin kuin Bernard-Marie Koltès ja Jean-Luc Lagarce. Ohjaajana häntä kunnioitetaan yhtä lailla. Tästä kertonee jotain se, että hänen kantaesityksensä L’architecture (Arkkitehtuuri) saa ensi-iltansa tämän kesän Avignonin teatterifestivaalin avajaisesityksenä. Saman paikan ovat aiemmin saaneet sellaiset teatterin tekijät kuin Peter Brook, Frank Castorp, Jan Fabre ja Thomas Ostermeier.

Pascal on käsittämättömän tuottelias teatterintekijä. Joskus ihmettelen missä välissä hän kirjoittaa näytelmänsä, joita on syntynyt yli 20. Hän ohjaa omat näytelmänsä pääasiassa itse. Lisäksi hän on ohjannut ja koreografioinut useita tanssiteoksia, viimeisimpänä Memento mori, sekä tehnyt lukuisia oopperaohjauksia Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Kaiken tämän lisäksi hän toimii myös Peter Brookin Bouffe du Nordin residenssitaiteilijana (artiste associé). Hän oli kymmenen vuotta (2007–2017) johtajana Théâtre de Gennevillierissä, josta hän loi monipuolisen teatterin, tanssin ja musiikin taidekeskuksen, jossa kaiken lisäksi nähtiin runsaasti ulkomaisia vierailuesityksiä. Hän esitteli ensimmäisenä Euroopalle mm. japanilaisen Oriza Hiratan teoksia. Näytelmäkirjailijana hänellä on erityinen herkkyys kirjoittaa naisrooleja. Näin ovat todistaneet lukuisat naisnäyttelijät, jotka ovat työskennelleet hänen kanssaan, kuten Isabelle Huppert ja Emmanuelle Béart.

Teatteri kuitenkin elää virtauksista niin kuin kaikki taide.

Suomalainen teatteri voi hyvin ja suomalainen näytelmäkirjallisuus elää pitkää kukoistuskauttaan, mutta emme näe kovin usein ulkolaisten ohjaajien töitä teattereissamme. Harvat teatterivierailut osuvat joko Helsingin juhlaviikoille tai Tampereen teatterikesään. Espoon teatteri on toki tehnyt arvokasta työtä tuodessaan kansainvälisiä esityksiä Tapiolaan. Muilta osin vaikutteita virtaa sisään lähinnä suomalaisten teatterintekijöiden opintomatkojen kautta. Teatteri kuitenkin elää virtauksista niin kuin kaikki taide. Minulle todella merkittävä kokemus oman teatterinäkemykseni kehittymiseen oli se, että nuorena näyttelijänä sain nähdä legendaarisen puolalaisen Tadeusz Kantorin esityksen Wielopole, Wielopole vanhan ylioppilastalon salissa (silloin Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta piti huolen kansainvälisistä teatterivieriluista Helsingissä). Se, että olen myöhemmin saanut tehdä työtä myös erimaalaisten teatterin tekijöiden kanssa, on avannut omaa tekemistäni, piirtänyt suomalaista näyttelijäidentiteettiäni uusin viivoin. Se on opettanut arvostamaan suomalaista teatterikulttuuria, mutta myös haastanut oppimaan uutta. Se on tehnyt minusta uteliaamman. Yksittäinen teatteriesitys voi muuttaa maailmaa; ainakin yhden ihmisen tapaa katsoa maailmaa. Lyhtypylväs, vastaan tuleva ihminen, öinen katu ei enää ole sama. Jokin on muuttunut. Tätäkin taustaa vasten on merkittävää, että saamme nyt nähdä Pascal Rambertin tekstin ja ohjauksen Suomen Kansallisteatterissa.

Yksittäinen teatteriesitys voi muuttaa maailmaa; ainakin yhden ihmisen tapaa katsoa maailmaa.

Virtaaminen sisään ja ulos, vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi. Se on pitkällä tähtäimellä teatterin elinehto. Se, että Pascal on ollut avoimen utelias kaikenlaisen teatterin suhteen selittää varmaan osittain Rakkauden päätös -näytelmän menestystä kansainvälisesti. Näytelmässä on jotain, mikä hengittää kaikilla kielillä kulttuuritaustasta riippumatta. Tekstillä on aivan erityinen laatu; se on yhtä aikaa kohotettua ja arkista, julmaa ja runollista ja samalla äärimmäisen tunnistettavaa. Se näyttää meidät rakkauden raapimat myös koomisessa valossa. Odotan jo malttamattomana hetkeä, jolloin Pascal Rambert, Katariina Kaitue ja minä saamme jakaa työmme tuloksen kanssanne.

 

Kirjoittaja Timo Torikka on suomalainen näyttelijä, joka on tehnyt pitkän uran kotimaisissa teattereissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Hänet on nähty myös kansainvälisillä näyttämöllä muiden muassa Ranskassa. Hän on myös suomentanut Kansallisteatterissa syksyllä 2019 nähtävän Pascal Rambertin Rakkauden päätös -näytelmän. Ensi-ilta Pienellä näyttämöllä 8.11.2019.